Silmäni vuodattavat verta suonten sijaan
On mieleni kyllästynyt kehoni lihaan
Ihoani pureva kylmyys kuivaa
Hampaitani mielipuolisesti kalistaa
Elämä on olemisen tuskaa
Kuvastava mielenrauhan kuolinsijaa
Vaipuen kuolonomaiseen horrokseen
Kaiken mukanani vien alimpaan kerrokseen
Ikuisen onnen jäljillä vaellan
Maiden, mantujen halki kuoleman
Tiedä en mitään, tiedä en haluanko tietää
Pois kaikki tieto minun silmistäni viekää
En elämän tarkoitusta jaksa ajatella enää
Tässä turhuudessa ei ole enää mieltä elää
Tyhjyydessä, tiedottomassa itseni köyhän
Pinnan alta syvältä pohjasta löydän
-Isth-