IRC-Galleria

Koulun päätyttyä pidetty keskustelu. Ei mene ihan täysin keskustelunmukaisesti tämä, mutta lähelle menee!

Turri: "Pitää tästä mennä paikkaamaan Spockin kumia, kun se puhkesi jostain syystä."

Minä: "Aaa, miksikäs se puhkesi?"

Turri: "Enpä tuota tiedä, pitää kuitenkin mennä paikkaamaan."

Minä: "Njaa, pitäähän se kumi paikata, niin voi taas jatkaa menoa sieltä mihin jäikin. Mutta eikös kumin paikkaamisen sijaan kannata laittaa ihan uusi kumi?"

Turri: "Ei ole oikein varaa ostaa uutta ja kyllä sitä paikkaamallakin selviää!"

Minä: "Mutta pelkällä kumin paikkaamisellahan se voi puhjeta samasta kohtaa taas uudestaan, eikö?"

Ja homma jatkuu. Varmaan tiesitte kuitenkin, mistä puhuttiin?

Tässä on 2 linkkiä:

http://www.youtube.com/watch?v=QLx60TZ9_T8

http://www.youtube.com/watch?v=otphq5MuVqA&feature=channel

Ja pistäkää soimaan yhtä aikaa nämä linkit, niin tulee jotakin mahtavaa kuunneltavaa! Ja ne, jotka eivät tiedä tätä läppää tarkemmin, naurakoon vähemmän.. tai sitten ei! :)

Olen vailla maata, maailmaa
Olen tuulen oma, ilman kuolemaa
Tunnen tyhjiön sisimmässäin' lailla
Kuin kuoleman ja tyhjiön alttarilla

Olen vailla maata, maailmaa
Olen tuulen oma, ilman kuolemaa
Elän jatkumossa, paradoksissa
Jumalan ja Saatanan annihilaatiossa

Kaiken taakse jättää voisin, jos kykenisin
Kaiken tuhota voisin, jos haluaisin

Koko käsityksen universumista, kokonaisuudesta
Vailla maata ma liikun liikkumatta ilman maailmaa
Olen virhe, olen se kaikkeus, joka ei johda mihinkään
Käsite, joka syö itsensä kerta toisensa jälkeen

Olen vailla maata, maailmaa
Olen tuulen oma, ilman kuolemaa
Tunnen tyhjiön sisimmässäin' lailla
Kuin kuoleman ja tyhjiön alttarilla

Levätköön hän rauhassa, muistakaamme häntä, emmekä unhoita.
Kuolema ottaa, mutta myös antaa. Uuden alun, uuden elämän ja uuden maailman, toivottavasti paremman.

Lepoon jää, Mauri, lepää rauhassa.

Ihminen on monien persoonien ryhmittymä, jotka ovat sulautuneet toisiinsa ja näin muodostaen yhden persoonan. Ihminen ei ole yhdenlainen persoona, ihminen ei voi olla monotoninen persoona. Ihminen on monta persoonaa yhdessä ruumiissa.
Persoonallisuushäiriöt, jotka luovat ihmiselle monta "persoonaa", ovat sellaisia, joilla nämä persoonat ovat irtautuneet toisistaan ja muodostaneet omia persoonaryhmittymiä yhden mielen sisään. Ja mieli ei pysty päättämään, mikä persoona on, kun kaikki on hajallaan. Näin ollen, jos ihminen ei tätä itse kykene kontrolloimaan, voi ihmisen monta persoonaa vaihtua ihmisen tahdosta ja mielestä riippumatta.
Jos ihminen on vain yksi persoona, hän ei pystyisi pitämään kuin yhdestä asiasta, olla vain samaa/eri mieltä asioista jne.
Tämän kautta myös ihmisestä löytyy erilaisia piirteitä ja eri tilanteissa eri piirteet korostuvat eri tavoin. Ihminen ei ole aina samanlainen mieleltään, ruumiiltaan jne. Voit vaikka itse laskea, kuinka monta persoonaa voit löytää itsestäsi eri tilanteissa, olet sitten humalassa, väynyt tai juuri herännyt.

Tunnenko itseni tekevän asioita oikein, vaikka annan itseni tehdä vääryyttä jopa omasta tahdostani huolimatta tai tietämättä? Onko oikein tukea jotakin pahaa tietämättään? Onko se oikeutettua? Pitääkö ihmisen mielen olla absoluuttisen totuuden rajamailla tai sen yläpuolella, jotta voisi olla oikeanlainen ja täysin oikeudenmukainen ihminen? Sellainen, joka on Jumalan, kaiken hyvän alun ja lopun, perikuva?
Kaikki ihmiset kokevat koko ajan jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta. Ystävien, kavereiden, perheiden jne. kautta syntyy pieniä valkoisia valheita, jotka ovat epäoikeudenmukaisia, mutta silti jollakin tasolla oikeutettuja(?). Mikä on oikeutettua ja mikä ei, sen päätämme me, eikä mikään kirja täynnä premissejä*, joita noudattaa.
Esimerkiksi, jos henkilö A tappaa henkilö B:n, onko tämä oikeutettua, jos ilmenee myöhemmin, että B on raiskannut henkilön A läheisen ihmisen? Tai onko oikeutettua tappaa esim. Henkilö C, jos C uhkaa henkilön D henkeä ja ilman C:n tappamista D olisi kuollut? Kumpi, hyökkääjän vai viattoman henki?
Lopulta tässä käy niin, että oikeudenmukaisuutta hakeva henkilö A joutuu vankilaan murhasta, kun asia on ennaltasuunniteltu. C:n ja D:n kohdalla, D joutuu myös vankilaan taposta.
Mitä pitää tehdä, jotta maailmasta saadaan oikeudenmukainen? Ei mitään. Kaikki on ennalta jo parantumatonta kaaosta, jo kaiken alusta lähtien...

viikoloppusi menee pilalle, JOS et tee tätä !
● Oletko vapaa vai varattu ? » villi ja vapaa
● Ja ikäsi oli ? » 17
● Onko käsissä jotain koruja/rannekkeita yms ? » ponnareita
● Minkä väriset hiukset sinulla on ? » tummanruskeat
● Entä silmiesi väri ? » siniset
SITÄ & TÄTÄ
● Oletko ajanut ilman korttia ? » Autokoulussa juu
● Oletko koskaan ollut kolarissa ? Kävikö mitään ? » En ole, olen kyllä kevarilla kaatunut ja 3 varvasluuta meni tuusan nuuskaksi
● Minkä värinen on hammasharjasi ? » sini-valkoinen
● Kenen kanssa tanssit viimeksi ? » Nimeä en kerro näin julkisesti, mutta tuli kyllä Wanhoissa tanssahdeltua
VILLI PUOLI
● Osaatko olla hiljaa oikeissa paikoissa ? » Luultavasti
● Joudutko usein tekemisiin virkavallan kanssa ? » En
● Oletko rikkonut tahallisesti valtion omaisuutta ? » Enpä taida olla
● Oletko joutunut todella pahaan tilanteeseen? » Riippuu, mitä tarkoitetaan pahalla tilanteella
● Keikutko tuolilla ? » En pahemmin, joskus
RAKKAUS
● Seurusteletko ? » Taisin vastata tähän jo
● onko joku ihastunut sinuun ? » Enpä tiedä, voiko jollain olla niin eksoottinen maku, että olisi?
● Mitä ovat tämän illan suunnitelmat ? » Kurssien väkräämistä yms.
● Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt ? » Tuoppi hyvää olutta olisi jees
MUUTA
● Tuleeko tästä viikonlopusta hyvä ? » Samanlainen kuin edellisetkin, eli ihan jees
● Missä olet kahden tunnin päästä ? » Koneella tai nukkumassa
● Aiotko aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt ? » En varmaan kykene, mielelläni ehkä asuisinkin
● Mitä aiot tehdä huomenna ? » Olla koulussa
● Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin ? » Enpä muista
● Käytätkö aina turvavyötä ? » Khyl
● Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa ? » Kattoo, miten sietokykyinen kumppani löytyy, jos löytyy
● Mitä laitat kahviisi ? » Juon mustana
● Millainen olet aamuisin ? » perusneutraali, toisinaan väsynyt
● Haluaisitko ihastukseltasi pusun ? » Mikä ettei?
● Miten hiuksesi ovat nyt ? » Auki korvan taakse laitettuna

1. Miten pystyn kyseenalaistamaan itseni olemassaolon ajattelemalla niin, että olenko minä todella tässä ja nyt ja ajattelemassa olemassaoloni todenperäisyyttä? Jos niin, niin miten?

2. Voiko olemassaoloni päättää kuolema vai jääkö minun olemiseni tähän maailmaan iäti?

3. Kun ihminen lakkaa kuolemasta, lakkaako hän samalla elämästä?

4. Kyseenalaistanko minä itseni vai muun todellisuuden kysymällä "Kuka minä todella olen ja olenko minä se, jonka peili minulle näyttää?"

5. Kun kuolen, onko minun olemukseni silloin täysin mitätön? Onko kaikki elämäni sen jälkeen vajonnut maan alle vai olenko yhä kehoni loppumisen jälkeen?

Varoitus! Teksti saattaa sisältää loukkaavaa materiaalia joitakin uskonnollisia/aatteellisia ryhmiä kohtaan. Tekstiä ei pidä ottaa vakavasti, jos ei pysty käsittelemään yleistä mielipidettä!

Kaikki. Jokainen hiukkanen ja osa tätä todellisuutta on vain illuusiota, joka ei kerro maailman todellista puolta, vaan tuo esille vain sen, mitä ihminen sisimmässään haluaa nähdä. Kaikki on yhtä suoraa linjaa, joka ei värähdä, koska värähtäminen voisi horjuuttaa koko meidän maailmankaikkeutta.
Tuo värähtely, joka repisi todellisuutemme tuhansiin kappaleisiin ja paskoisi sen päälle, jonka kautta saamme tietää koko maailman todelliset kasvot: Kaikki on mielikuvituksellista sontaa, jota latoo meille hahmot, joita osa meistä palvoo.
Näille hahmoille on ominaista se, että he pysyttelevät siellä todellisuudessa, jonne pyrimme päästä miellyttämällä näitä, meitä suurempia, tyranneja. He ovat oikeita asioita, mitä meidänkin pitäisi olla, mutta emme ansaitse olla sellaisia, koska olemme kirottuja elämään meidän lihamme ja veren kanssa, joita ilman emme ole mitään. Me olemme sitä saastaa, lihaa ja verta, vastakohtia meidän esikuvillemme.
He katsovat, kun levitämme meidän saastetta, lihaa ja verta, ympäri maailmaa, jossa elämme ja jonka maa nielee sisuksiinsa. Käytämme luonnon elementtejä tuhotaksemme kävelevän roskavyöryn, eli itsemme, mahdollisimman tehokkaasti. Heikoimmat jäävät vahvempien alle. Vahvat ottavat maailman haltuunsa. Mutta jossakin vaiheessa, vahvoista tulee heikkoja ja lopulta vahvatkin kuolevat pois.
Emme ole ymmärtäneet, että meistä on tullut mielikuvituksen narreja. Kilpailemme ja taistelemme asioista kuin uhanalaiset lajit olemassaolostaan. Me olemme uhanalainen laji. Olemme laji, joka kykenee kyseenalaistamaan itsensä olemuksen ja kaiken "itseään suuremman" olemassaolon. Ja kun usko itseään suurempaan, näihin tyranneihin, häviää, ne kuolevat pois. Näin ollen, olemme siinä uhanalainen laji, että pystymme tuhoamaan meidän maailmaa suuremmatkin olennot, pelkän ajatuksen avulla. Näin vahvoista tulee heikkoja ja lopulta vahvatkin kuolevat pois. Ilman heikkoja, ei ole vahvempia. Näin ollen, kukaan ei ole heikko tai vahvempi. Me vain elämme oman maailmamme vuorovaikutuksessa, luonnon armoilla. Ja hiljalleen annamme luonnon ottaa itsemme haltuunsa kuolemalla, loppumalla.

Tämän lastillisen filosofista piereskelyä teille toi Istarium The Foe

The reflection of the light
What comes through my body
The glimpse of my world
Where I was used to live
Skies, burning horizons
World changing its form
Downfall of thou lives
And wither in sin

The dreams, my nightmare
Perils my reality of death
Thou follow my footsteps in seduction
And thou shalt wither in sin
Stars falling apart
In my intoxication
Where everything is pious
And sick like a leper
Where enigmas are eternal
And all wither in sin

I am the fire that dies
The smoke that fades away
Corpse that keeps rotting
But never fades away
Killing my dead existence
Like pulling the knife into dead
It makes no issue anymore
It is too late that I could go away
I am dying in persistent way