IRC-Galleria

Nyt on tämä mies murrettu muutaman päivän ajaksi

RIP Cesilia 2005 - 2011

Älä katso silmiisi peilistä, älä katso läpi silmien. Saattaa sinun Saatanasi mulkaista takaisin. Ja jos ei Saatana, niin jokin muu, jota et haluaisi tavata. Jokin sinun sisältäsi, jota et muille halua näyttää.

Kuollut varjelus Jumalan
Tietämme viitoittaa
Kastelee maan verellä
Ja tahrii sen paskalla

Eloton katse Saatanan
Matkaamme opastaa
Ojentaa myrkkymaljan
Ja päällemme oksentaa

Järjetön mieli ihmisen
Kehojamme rasittaa
Eläin kyynelkasvoinen
Neitsenmaalla taivaltaa

Hauras liha kudottuna
Itsensä vankeuteen
Maahan onpi rajattuna
Ikuiseen rasitukseen

Usko oikeaan ja väärään
Ajatus perin ruttoinen
Usko kuolemaan ja elämään
Maailma pahanenteinen

Ensin pieni yhtälö tähän alkuun:
Luonto = Kaikki ihmisen mielestä universumin laidalle ja sen ulkopuolelle

Näin naturalistiselta näkökulmalta kuolema voisi merkitä enemmän tiedon laajentumista ja inhimillisten rajojen rikkomista. Kun ihminen kuolee, tämä saavuttaa sen absoluuttisen tietouden ja kykenee ymmärtämään maailman eli luonnon toimintaa, mitä ihmismieli ei kykene ymmärtämään. Kuollessaan ihmisen olemuksesta tulee kiinteämpi osa luontoa. Eläessään olento on jo osa luontoa siinä missä muutkin, mutta on ns. irtonainen luonnonkappale, jolla ei ole kiinteää sidonnaisuutta tähän luontokokonaisuuteen. Kuollessaan ihmisen olemus fuusioituu luontokokonaisuuden kanssa ja näin saavuttaa sen absoluuttisen pisteen eli täydellisen tietoisuuden.

Eli periaatteessa kuolemaa ei tämän periaatteen pohjalta pitäisi pelätä. Mutta se on vain siinä, että jos ihminen kokee nykyisen tietämättömyytensä ja olemisensa riittävän tärkeäksi pysymään elossa, niin kuolemaa on sinänsä syytäkin pelätä, jos ei ole valmis sitoutumaan ympäröivään olemukseen eli luontoon. Se on ihmisestä itse kiinni, miten elämänsä kokee.

Ja toiseksi, miksi kuolema voi olla tietyllä tavalla vähemmän miellyttävä asia, on luonnon sattumanvaraisuus. Luonto on yksi sattumanvarainen järjestelmä, jossa ei ole mitään sääntöjä tai tahdonalaisuutta suuremman auktoriteetin toimesta(vrt. Jumala). Luonto vain on yksi kokonaisuus, joka muokkaa itse itseään sattuman kautta. Ja me olemme tämän jatkuvan sattumanvaraisen muokkautumisen tulosta. Joten koska se on ylipäätänsä sattumaa, että universumi on tällainen ja me ylipäätään voimme elää, niin vältämme jo luonnollisesti kuolemaa sisäänrakennettujen aistien kautta, jotka ovat meille kehittyneet. Luonto on kyennyt saamaan ihmiset kehittymään sellaiseksi - mitä me olemme nyt, ajattelemaan ja toimimaan - sattuman kautta. Kykenemään jättämään jälkemme luontoon ennen vaipumista korkeampaan olemassaoloon.

Eli tiivistettynä, olemme luonnon sattumanvaraista tulosta ja luonto on kehittäneet meidät sellaisiksi, mitä me olemme nyt. Elämän alkaminen tarkoittaa tiedon kehittymistä uuteen muotoon ja kuoleminen tiedon rajojen rikkoutumista ja tämän laajentumista.

-Isth

Ken lie randomi, joka ei minua sen enempää tunne, nyt seuraileekaan tätä blogia, niin muistakoon tämän:

En jakele sydämiä takaisin muille ihmisille täällä, jos joku sellaisia mulle tänne kuviin laittelee saadakseen sydämiä takaisin minulta. Jos on jotain asiaa kuvasta, niin kommentoi sanallisesti. Mutta tahallisesti isketyt random-sydämet vain häiritsevät.

Lie onko se jonkin virtuaalipeniksen kasvatusta saada ihmisiltä mahd. paljon sydämiä, mutta en sitä harrasta, joten loppukoon nyt.

Sanallisia kommentteja, ei sydämiä. Sydämen voi mahdollisesti laittaa sanallisen kommentin yhteydessä, mutta muuten leimaan "vonkujaksi", jos sanallinen kommentti uupuu.

Terveisin,
Random-sydämiin kyllästynyt
Istharium The Foe

P.S. Tämä viesti koskee täysin minulle tuntemattomia ihmisiä. Tutut ihmiset voivat iskeä sydämiä, jos kokee tämän tarpeelliseksi.

"Kasvain sanoi "kas vain" ja kasvoi vain koska vain kasvain voi kasvaa noin vain"

Lailla itseään ikävöivän varjon
itseäni seuraan, jos niin tahdon
Läpi kuolevan valonsäteen auringon
Kohti kuljen ja kohtaan mun ahdingon

Olo on kuin tukkiutuneella suihkulähteellä

Kaksihaarainen kieli käärmeen
on oleva rauhan symboli
Sen seuralaiset, nuo kaksi terävää hammasta
Hammasta, myrkystä tihkuavat
Upottautuvat lihaan ilman kivun tunnetta
Horjuuttavat järjestelmää, maailmaa
Luoden sille mallin täydellisyydestä
Hiljaisuudesta ja rauhan pimeydestä
Rauhan symboli ja sen edistäjät
Vievät maailmaa eteenpäin voimalla
Kuoleman

Onnen kukkuloilla sitä huomaa olevansa yhä enemmänkin yksin