IRC-Galleria

Palattuani Raumalle rankan työrupeaman jälkeen, kesälomani alkoi viimein.
Siitä syystä lähdimmekin Tuijan ja Ellun kanssa eräänä aurinkoisena päivänä piknikille rannalle.
Syötyämme ja juotuamme hyvin Tuija nosti jostain syystä hameen korviinsa.
Ja rannalla leikkimässä ollut lapsi luuli häntä pojaksi. Outoa.

Ollessani vieläkin järkyttynyt tästä tapahtumasta,
huomasin viime viikon torstaina, että Juhannus on jo aluillaan.
Eihän siinä sitten muuta voinut kuin ottaa matkikset mukaan
ja lähteä Festarialueelle viettämään kesää.

Jonkun aikaa Kesää vietettyäni tapasin Tuijan ja Mervin sukua.
Tällä kertaa kyseessä oli heidän serkkunsa, Jonni,
joka haisi jotenkin epämääräiselle.

Vielä epämääräisemmälle haisi kylläkin Lordin keikka, jonne jouduin vahingossa.
Kärsittyäni hetken Lordin "musiikista", lähdin Jennun ja Miian kanssa nukkumaan.
Minulle yhä epäselvistä syistä en silti päässytkään kotiin nukkumaan,
vaan jouduinkin raisiolaisen Autokauppiaan kanssa keskelle metsää jatkoille.
Ihanaa.


Kamala Tahto Tanssia

Tunsin oloni oikein onnekkaaksi perjantai-aamulla kun heräsin omasta kodistani
metsän sijasta, ja lähdinkin melkein suoraan kohti ystäväni Juuson etkoja.
Päästyäni hänen ovelleen näin kun Renny Harlin saapui Raumalle helikopterillaan.
Olisin halunnut lähteä heti Rennyn perään, mutta menetettyäni hänen kopterinsa
silmistäni tyydyin kuuntelemaan kitaransoittoa leiritulen ääressä.

Kyllästyimme Sallan kanssa nopeasti reteään leiritulimeininkiin ja lähdimmekin
nopeasti kohti festarikansasta lähtevää melua ja hajua kohti.
Eksyttyämme hieman omassa kotikaupungissamme,
jouduimme hyppimään piikkilankaaitojen yli päästäksemme alueelle.
Minua sattui pyllyyn ja Sallan paita repesi rinnuksista.

Kivuista ja säryistä huolimatta pääsimme (lähes) ehjinä
nauttimaan Zen Cafén ja PMMP:n loistavista keikoista.
Olin yhä täysin lumoutunut Paulan ja Miran molemmista puolista
kun Sedu Koskinen nauroi minulle perjantaiyöllä.
En tiedä, miksi.

Kohdattuani Sedun suuntasin Ellun ja Hennan kanssa
Mr. Bladen show:ta katsomaan.
Ei se nyt niin iso ollut.


Kuka Pelkää Paulaa?

Lauantaina herätessäni siihen, kun naapurini nikkaroi jotain vasaransa kanssa,
huomasin, että kahdenkin päivän juhlintaa imee jo mehut miehestä.
Mutta kyllähän minä vielä kolmannenkin päivän aloitin.

Juotuani kiltisti aamupalani suuntasin Hennalle nauttimaan
hyvästä seurasta ja maukkaista juomista.
Nautittuamme ehkä jopa hieman liikaa maukkaita juomia
jouduimme juoksemaan ehtiäksemme Maija Vilkkumaan keikalle.
Oli ihan loistava keikka.

Ja sen jälkeen suuntasimme Ellun, Hennan ja Nikon kanssa
Paula Koivuniemen keikalle, joka muuten oli Juhannuksen paras.
Jossain vaiheessa Paulan laulut toivat kylläkin mieleen muutaman vuoden takaisen
Välimeren risteilyn, jolla kuulin aivan liikaa Paulan musiikkia.
Mutta Paula on ihana.
Kukapa nyt Paulaa pelkäisi?

Aikuisen naisen loistavan keikan jälkeen Ellu
sai puhuttua minut ympäri ottamaan kielilävistyksen.
Onneksi lävistäjälle ei käynyt Visa Electron.

Musiikin loputtua festivaalialueella lauantaiyönä festivaalit eivät olleet vielä läheskään ohi.
Leirintäalueella villit jatkot pauhasivat pitkälle seuraavaan päivään asti,
ja Valvomon kesähitti Mikä Kesä soi repeatilla aamuun asti.
Viime vuonna itseään toisti Pelimies, kuusi tuntia putkeen.
Ihanaa.

Leirintäaluuelta pääsin lähtemään seuraaville jatkoille vasta
aamukahdeksan aikoihin, mielenkiintoisten telttakokemusten jälkeen.
Jatkoilla sain maailman parhaita ranskalaisia perunoita.

Siitä huolimatta suuntasin seuralaiseni kanssa La Bambaan lounaalle.
Haisimme molemmat pahalle, emmekä edes maksaneet ruokiamme.
Anteeksi.

Lounaan jälkeen hoiperrellessani kotiin ihmiset osoittivat minua sormella ja nauroivat.
Nukuttuani kotona kolmisen tuntia jouduin taas lähtemään liikenteeseen,
koska minulla oli tavallaan treffit.
Oli oikein mukavaa.