IRC-Galleria

Olen aina pitänyt itseäni melko miellyttävänä ihmisenä, mutta lähiaikoina olen alkanut kyseenalaistaa kaiken, mitä olen aiemmin luullut tietäväni. Se johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että viimeaikaisten sairasteluideni vuoksi olen päivä toisensa jälkeen vain maannut paikallani ja miettinyt elämääni - se ei ole koskaan hyvä idea.

Onneksi eilen sain sentään mahdollisuuden nauttia herkullisesta lasagnesta ja herkullisesta seurasta sekä taas kerran saada selville, että olen maailman huonoin tietokonepelien pelaaja - kiitos siitä!

Olen aina ollut ylpeä siitä, että olen itsenäinen ihminen, joka ei tarvitse muita selvitäkseen elämästä.
Liian moni ihminen elää parisuhteessa vain saadakseen jonkun toisen ihmisen vierelleen. Toisaalta en voi tuomita sitä, mutta ainakin omalla kohdallani haluaisin uskoa, etten koskaan olisi parisuhteessa vain parisuhteen vuoksi, vaan ainoastaan sen takia, että se parisuhteen toinen osapuoli on niin mahdottoman ihana ihminen etten voi elää ilman häntä. Ehkä olen onnistunut säilyttämään juuri sen verran lapsenomaista naiiviuuttani, että voin oikeasti uskoa, että tuollainen olisi mahdollista.

Ymmärrän kylläkin oikein hyvin ihmisten tarpeen kumppanuudelle ja seuralle - onhan yksinäisyys inhottavaa. Itse olen vain aina kuvitellut, että ystävät ovat sitä tarkoitusta varten. Ehkä olen väärässä.

Tässä nyt sairastellessani olen kuitenkin alkanut pohtia omaa käytöstäni ja olen joutunut myöntämään itselleni sellaisen tosiasian, minkä kaikki läheiseni ovat tienneet jo kauan - että kaikki ne luuserit, joita olen lyhyen, mutta tapahtumarikkaan elämäni aikana tapaillut eivät olleet paikalla ainoastaan siksi, että he olivat niin ihania ihmisiä, vaan ainoastaan täyttämässä tilaa, piristämässä tylsiä ja yksinäisiä iltoja. Osa on onnistunutkin siinä ihan hyvin, osa epäonnistunut kunnioitettavasti.

Onneksi minä en ole kuitenkaan päätynyt avioon kenenkään heidän kanssaan, en hankkinut lapsia, en asuntolainaa, en kesämökkiä enkä koiraa. Enkä halua nyt loukata niitä ihmisiä, jotka ovat sen tehneet - olen vain onnellinen, etten ole itse siinä tilanteessa. Ehkä joillekin se tilanne on ihanteellinen. Ehkä he eivät osaa toivoa enempää.

Onnellisuuden salaisuushan on se, että osaa tyytyä siihen, mitä saa.
Ehkä nämä "muut ihmiset" siis ovat ihan oikeasti onnellisia, ja minä olen vain katkera, yksinäinen ja onneton mies, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin kirjoitella merkityksettömiä kirjoitelmia irc-gallerian päiväkirjaansa. Ehkä.

Olen kuitenkin aina uskonut, että ansaitsen kaiken, mitä maailma voi minulle antaa, ja aion omistaa koko elämäni sen kaiken metsästykselle. Tähän mennessä olen saavuttanut jo paljon, mutta haluan ja tarvitsen vielä paljon enemmän.

Ehkä löydän sen kaiken tänään. Ehkä.
Tai ehkä kymmenen vuoden päästä otan kuvia sukupuolielimistäni ja laitan ne tietynlaisille nettisivustoille etsiessäni nuorempaa seuraa. Niille, jotka osasivat arvata - kyllä, sain kunnian joutua tällaisen lähestymisen uhriksi tänään. Ehkä minun pitäisi olla otettu. Ehkä minun olisi pitänyt suostua kyseisen henkilön ehdotuksiin. Ehkä.