IRC-Galleria

Katsoin viime keskiviikkona televisiota ja söin herkullista ruokaa.
Moni saattaisi ajatella, että tämä ei kuulosta mitenkään merkittävältä.
Yleensä se ei olisikaan.

Tällä kertaa tapahtui kuitenkin niin, että nautittuani herkullisesta ruoastani
eräs huonosti pukeutunut mies ilmestyi televisiooni ja kertoi minulle
laihtuneensa Internet-laihdutusohjelman avulla 13 kiloa.
Miehen kerrottua asiansa monotoninen naisääni kehotti minuakin laihduttamaan netissä.
Täällä sitä sitten ollaan.


Aloitettuani torstai-aamuni lyhyellä mutta mielenkiintoisella ajelulla
Rauman julkisen liikenteen kyydissä suuntasin Rauman käräjäoikeuteen.
Pitkäveteisen oikeudenkäynnin jälkeen huomasin, että ihmiset jotka
näyttävät mielenkiintoisilta, eivät välttämättä aina ole mielenkiintoisia.

Ymmärrettyäni, että olen yhä liian nuori tapailemaan itseäni nuorempia ihmisiä
ajauduin epämääräisiin block partyihin, joissa soitettiin Modern Talkingia.
Tanssin ihan vähän.

Perjantaina kävin Terhin, Tuulian ja Jeren kanssa kahvilla.
Tuulia esitteli meille uskomattoman kauniin vihkisormuksensa,
mutta valitettavasti lehtikuvaajien kameroiden salamavalot
karkottivat meidät kahvilasta nopeasti.

Illalla vietimme ratkiriemukasta leffailtaa Tuulian ja Jeren luona.
Terhi nukahti kesken leffan, ja minä päätin, että jos olisin sarjamurhaaja,
omistaisin mitä todennäköisimmin kirkkaan punaisen pick up -lava-auton.

Illan päätteeksi minä, Tuulia ja Jere suuntasimme eräälle rannalle,
jota en välttämättä olisi aiemmin kuvaillut kauniiksi.
Tällä kertaa kaikki oli toisin.

Kuu ja tuhannet tähdet kimaltelivat lumoavasti samettisen mustalla taivaalla,
pehmeä sumu leijui rauhallisesti kirkkaan veden päällä,
lähellä olevien talojen valot heijastuivat veden pinnasta
ja pirstoutuivat tuhansiksi valonsäikeiksi pimeään yöhön.
Syksyn kavaltamat puut olivat pudottaneet jo
suuren osan lehdistään ja ilma oli huurteisen kylmä.
Oli ihana ilta.


Lauantaina keräsin rohkeuteni ja vein taannoisella laivareissulla
rikkoutuneen kamerani takuukorjaukseen.
Väitin, etten ole kaatanut kameran päälle alkoholia.

Sen jälkeen Ellu pakotti minut tapahtumaan, jonka nimi on Silakkamarkkinat.
Nopeasti läpikoluttujen maalaismarkkinoiden jälkeen menimme pitkälle kävelylle
Unescon maailmanperintökohteen nimityksenkin ansainneeseen Gamla Raumoon.

Olimme suunnitelleet riehakasta lauantai-iltaa,
mutta Tuijan tehtyä meille oharit päädyimmekin
rähjäisen urheilukentän reunalle istuskelemaan.

En tiedä, miksi, mutta kaikki ympärilläni näyttää nyt kauniimmalta kuin aiemmin.
Tuntuu kuin näkisin kaiken taas ensimmäistä kertaa.
Jokapäiväiset asiatkin näyttävät silmissäni kauniilta.
Huomaan ympärilläni kauniita omenapuita, jotka ovat sirotelleet lehtiään vehreälle nurmikolle.
Huomaan vaahterapuita, joiden lehdet ovat syysiltojen aikana muuttunet palavan punaisiksi.
Ehkä tieto siitä, että aikani Raumalla on kohta ohi auttaa minua näkemään asiat aidommin.
Tämä on hienoa.