IRC-Galleria

Suurinpiirtein viikko sitten entinen työnantajani soitti minulle
kutsuakseen minut järjestämiinsä juhliin.
Vasta puhelun lppupuolella hän vihjaisi,
että tehtäväni juhlissa olisi tarjoilla vieraille juotavia.
Ilmoitin, että jos minua ei kutsuttaisi paikalle vieraana,
en aikoisi kyseisessä juhlassa näyttäytyä ollenkaan.

Onneksi entinen työnantajani suostui ehtoihini.
Keskiviikkona suuntasin Ellun kanssa juhliin,
joissa valtaosa osanottajista oli ylittänyt keski-iän jo 90-luvulla.

Tyhjensimme Ellun kanssa skumppapullon, tusinan viinipulloja,
kymmenen litran boolimaljan sekä takahuoneesta löytämäni viinapullon.
Tarjoilun tyrehdyttyä siirryimme elämässämme eteenpäin.

Lähtiessäni juhlista ajattelin ylpeänä, että en ollut edes nolannut itseäni tällä kertaa.
Seuraavana aamuna huomasin, että olin jättänyt kenkäni juhlapaikkaan.


Perjantaiyönä näin kammottavaa unta:
Oli kuuma, pimeä yö. Täysikuu möllötti taivaalla.
Musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat.
Yhtäkkiä Los Del Rio -yhtyeen iljakkaat vanhat miehet
ilmestyivät kuin tyhjästä ja opettivat minua tanssimaan riehakasta
"Macarena-tanssia", jonka he myöhemmin tekivät maailmanlaajuisesti tunnetuksi.
Kamalin hetki oli se, kun heräsin ja muistin, että tämä tapahtui oikeasti.


Lauantaina ollessani Ellun kanssa illallisella sain kuulla,
että Karpolla on Asiaa -ohjelman Hannu Karpoon on iskenyt salama.
Nyt on Karpolla toden teolla asiaa.

Sunnuntaina olisin halunnut mennä katsomaan Tchaikovski-balettiryhmän näytöstä,
mutta jouduin valitettavasti tyytymään tunteja kestäneeseen ulkomaanmatkan varaamiseen.

Maanantaina vietin uskomattoman hauskaa koti-iltaa,
kunnes lopulta huomasin, että makasin yksin kotona
ja nauroin vitseille, joita äänet pääni sisällä kertoivat.