IRC-Galleria

Viime viikon tiistaina puin ylleni paidan, jota olen käyttänyt jo 12-vuotiaana
ja kävin Tuijan väsyneen koiran kanssa kävelyllä. Tuijakin oli mukana.

Keskiviikkona syötyäni aamupalaa Sallalla suuntasin
samaisen Sallan kanssa Rauman ainoan toivomuslähteen luo.
Ilmeisesti kukaan muu ei elättele toiveita siitä,
että kyseinen suihkulähde toteuttaisi heidän haaveensa.
En välittänyt muista, vaan heitin kolikon olkani yli lähteeseen.
Vielä toiveeni ei ole toteutunut.

Temppuni epäonnistumisesta lannistuneena yritin samaa seuraavana päivänä uudelleen,
tällä kertaa Tuijan kanssa Suomen korkeakulttuurin keskuksessa, Raisiossa.
Toiveeni ei ole vieläkään toteutunut.

Olimme Tuijan kanssa erittäin vaikuttuneita Raisiosta tehtyämme
lyhyen ja tehokkaan kävelyretken kaikkien Raision suurimpien nähtävyyksien ohi.
Raisiossa oleskelu oli hyvin samantapaista, kuin ulkomailla oleskelu:
kaikki paikalliset puhuivat omituista kieltä ja kaikkialla haisi merkilliselle.

Muistimme olevamme yhä Suomessa vasta silloin,
kun näimme eräässä kahvilassa Lordi-leivonnaisia.


Nautittuamme paikallisesta tarjonnasta siirryimme Tuijan kanssa Turkuun.
Hetkeä myöhemmin Tuija oli kadonnut, ja minä olin hänen hulvattoman
iso-/pikkusiskonsa Mervin kanssa Silja Linen viehättävässä risteilyaluksessa.

Laivassa joimme pistävän makuista viiniä ja saimme
käytännön esimerkin sanonnasta "va va voom".
Tunteja myöhemmin näimme cowboy-show'n
ja joimme siideriä muovisesta ämpäristä.

Useita tunteja myöhemmin piilouduimme laivan yökerhossa pöydän alle
huomatessamme, että kaikki muut matkustajat rakastivat
Bass Hunterin tekemää ruotsinkielistä laulua,
joka on ilmeisesti tällä hetkellä todella suosittu.
Me emme siitä niinkään pitäneet.

Kuunneltuamme kun lähes 300 erittäin juopunutta ihmistä lauloi
kyseisen laulun tahdissa, huomasimme, että kanssamatkustajillamme oli
lähes yhtä paljon persoonallisuutta kuin kolmella lyijykynällä.
Vetäydyimme siis hyttiimme juomaan halpaa skumppaa,
laulamaan ja tanssimaan, sekä ylianalysoimaan kaikkea.


Aamulla saavuimme jo ennen auringonnousua pitkästä aikaa sivistyksen pariin, Tukholmaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta post-London kun kumpikaan meistä on ollut aidossa kaupungissa.


Ihanan epäterveellisen aamupalan jälkeen kiersimme koko aamupäivän sisustusliikkeissä.
Syötyämme liikaa jäätelöä Stashissa - hyvä on, Minä söin liikaa jäätelöä - olisimme menneet elokuviin, mutta valitettavasti jouduimme luopumaan unelmastamme.

Tyydyimme siis istumaan auringossa kauniin vesistön äärellä katsoen ihmisiä.
Jostain syystä kaikki ympärillämme pyörineet ihmiset näyttivät portugalilaisilta.
Onneksi unohdin muut Mervin piirrettyä minulle matemaattisia kaavoja,
joita hän hyödynsi samanaikaisesti huumorissaan.
Se oli ihanaa.

Superlatiivisen päivän jälkeen jouduimme valitettavasti
palaamaan pinnallisen sivistyksen parista tylsään kotimaahamme.


Paluumatkallamme laivalla oli paljon villejä ruotsalaisia ja 70's Disco -teemailta.
Minä ja Mervi istuimme koko illan laivan lattialla ilman kenkiä ja puhuimme ongelmistamme.
Tulimme siihen tulokseen, että niitä löytyy.


Lauantaina, selviydyttyäni lyhyestä ulkomaanmatkasta, kokkasin Tuulian kanssa
herkullisen sushi-illallisen (Tuulia kokkasi ja minä luin sisustuslehtiä) ja join
herkullista banaaniesanssin makuista alkoholijuomaa.
Viimeinkin yhteiskuntamme päättäjät ovat ymmärtäneet,
että kansa rakastaa banaaniesanssia.