IRC-Galleria

Auringonnousu oli vielä tuntien päässä kun heräsin tänä koleana keskiviikkoaamuna klo 6.38.
Täysikuu möllötti kauniina ja kimaltelevana taivaalla samalla kun minä kävin suihkussa ja puin päälleni mahdollisimman lämpimät vaatteet. (en silti riittävän lämpimiä)
Kyytini rakkaaseen entiseen kotikaupunkiini, Tampereelle, lähti klo 7.30.
Menomatka oli hiljainen, lukuunottamatta PMMP:n Kovemmat Kädet -levyä, joka soi rauhaisana taustalla auringon noustessa hiljalleen idästä samalla kun pieni valkoinen auto ajoi suunnatonta ylinopeutta poliisiautojen ohi suuntanaan Tammerfors.

Perillä oli järkyttävää huomata, että sisämaassa kylmä ilma oli vieläkin kylmempää.
Talsittuani jäätävän kylmissä olosuhteissa melkein tunnin, ja kuultuani maailmanhistorian huonoimmat suunnistusohjeet, pääsin viimeinkin Tammelaan ja sain kupposen kuumaa teetä.
Ja Tammelan päiväkodin lapset olivat pihalla taas. Ne tuli leikkimään.

Olin suunnitellut syöväni hieman (lue: runsaasti) ylipainoisen ystäväni kanssa oikein hyvin Tampereen visiittini kunniaksi, mutta monet pienet yhteensattumat johtivat siihen, että jouduin tyytymään Subwayn sämpylään.

Goldfrappin Supernature-levy ja kolme suurta tikkaria tarttuivat kainaloon matkamuistoksi.
Oli kyllä oikein antoisa reissu, vaikka Tampereella olikin erityisen paljon irstaita vanhoja setiä liikenteessä tänään.

Nyt voinkin sitten rauhassa keskittyä musiikin kuuntelemiseen, tikkareiden imemiseen, ja Madonna-dokumenttiin.
I Love You, But I Love Me More.