IRC-Galleria

Viime viikolla tein suuren päätöksen.
Käytyäni Jennin kanssa kahvilla ja keskusteltuani hänen kanssaan elämän ongelmakohdista,
päätin lopettaa - ainakin toistaiseksi - väliaikaisen onnen tavoittelun.

Perjantaina join pahanhajuista vettä ja törmäsin kadulla ihmiseen, joka puhui itsekseen.
Koko päivän päässäni soi 80-luvun megahitti Two Tickets to Paradise.
Lauloin kyseistä laulua myös perjantai-illalla viettäessäni rauhallista iltaa Tuulian kanssa.
Myöhemmässä vaiheessa iltaa, päädyttyäni Jennin ja Anun kanssa Onnelaan,
unohdin edellämainitun laulun sanat.
Se saattoi johtua ilmaisesta tequilasta.

Tapasin Onnelassa erään omalaatuisen ranskalaisen miehen,
jolla oli tonttulakki päässä, sekä pojan vaalean kuin vaniljajäätelö.

Juotuani olutta pillillä selvitin asioita Ellun kanssa.

Lauantaina sain paniikkikohtauksen ja piilouduin keittiön pöydän alle.
Illalla rauhoituin hieman ja suuntasin Terhin luo istumaan iltaa.

Sunnuntaina sain toisen paniikkikohtauksen,
mutta rauhoituin katsottuani Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin.
Samalla haaveilin olevani jonkin kauniin banaanivaltion diktaattori.

Tänään törmäsin jo ennen aamunkoittoa ihmiseen, josta en oikeastaan pidä, enää.
Kyseinen henkilö luulee varmaankin olevansa paras asia viipaloidun leivän jälkeen,
mutta ei hän oikeasti niin hieno ole.