IRC-Galleria

Normaalisti en tekisi tiistaina mitään merkittävää.
Viime viikolla vietin kuitenkin tiistai-päivän Sallan kanssa Turussa.
Etsittyämme potentiaalisia hyvännäköisiä ihmisiä yliopistolta,
suuntasimme halvalle lounaalle ja halvoille ostoksille.

Kuski, joka kuljetti meidät Turkuun ja takaisin, oli selkeästi juovuksissa.
Minusta se on todella mukavaa, että sellainen paatunut alkkis on valinnut ammattikuskin uran.
Olimme Sallan kanssa aivan pähkinöinä takapenkillä, mutta selvisimme elossa perille, luultavasti.

Keskiviikkona sain hyviä uutisia ja huonoja uutisia.
Illalla keskustelin äitini kanssa mielipide-eroista,
mutta kyllästyin nopeasti, koska hänen mielipiteensä olivat huonoja.
Hän ei ole koskaan ollut kiiltävin kolikko toivomuslähteessä.

Seuraavana päivänä Citymarketin kassatäti kehui pukeutumistyyliäni.
En tiedä, oliko hän vilpitön.

Perjantaina päädyin Jennin, Adon ja Anun kanssa piristämään Rauman yöelämää.
Nautin illan aikana liikaa alkoholia ja tapasin liikaa epämiellyttäviä ihmisiä.
Maukkaiden jatkojen ja hiljaisen taksimatkan jälkeen huomasin,
että jalkani olivat täysin vereslihalla.
Onneksi ostin uudet, hienot saappaat.


Lauantaina nautimme Mervin kanssa punaviiniä ja juustoja samalla kun puhuimme ruumiinavauksista.

Joimme myös erittäin epämiellyttävän makuisia mojitoja, jotka, yllättäen,
eivät maistuneet yhtään paremmalta luumuliköörillä terästettynä.
Minä päätin, että haluan synnyttää William Sleddin lapsen.

Ilta vei meidät Onnelaan, jossa törmäsimme Minnaan ja muihin, ja ehkä jopa tanssimme hieman.
Saatoin jopa stripata 'I'm Too Sexy' -laulun aikana.

Poltin sormeni liekehtivään sokeripalaan yrittäessäni juoda absinthia viehättävästi.
Kaiken lisäksi paikalle laukkasi todella tamperelainen mies, jonka nimeä en muista.

Valomerkin jälkeen luulimme löytäneemme hotellijatkot, mutta emme löytäneetkään.

Onnelan pihalla jouduimme poliisien puhutteluun - vietettyäni laatuaikaa
ventovieraan miehen kanssa epämääräisen auton takakontissa.


En yleensä häpeä tekojani, mutta nyt joudun myöntämään,
että seuraava käänne villissä illassamme hävettää minua, ainakin hieman.
En olisi ihminen, jos en tuntisi häpeää tästä.

Ehkä minun pitäisi aloittaa alusta.
Lempipizzeriassani on suuri pöytä, jonka keskellä on akvaario.
Pelkään kaloja, mutta ilmeisesti en kuitenkaan kavahda vettä.
Jostain syystä kauhoin akvaariovettä varastettuun margarita-lasiin ja join sitä.
Sen jälkeen rikoin rakkaan varastetun lasini pudottamalla sen lattialle.

Seuraavaksi ajauduin Mervin avulla riitelemään verbaalisesti
kolmen ventovieraan miehen kanssa, koska heillä oli suuria itsetunto-ongelmia.
Surkuhupaisin kolmesta miehestä yritti kostaa vittuilumme niin surkuhupaisasti,
että pelkkä ajatuskin huvittaa minua yhä.
Ei ole minun vikani, että hän on katkera lyhytkasvuinen mies.

Päästyäni viimein kotiin ilmaisen pizzani kanssa, haaveilin yöllisestä ateriasta.
Sitten pudotin pizzani eteisen lattialle.
Toisaalta, olinhan jo juonut vettä akvaariosta.


Eilen vietin päivän Tuulian kanssa.
Ihailimme William Sleddiä ja minä sain selville, että minulla on taikataskut.