IRC-Galleria

Tein äsken mielenkiintoisen testin, joka lupasi kertoa tieteellisen tarkasti,
kuinka syntinen ihminen minä oikeasti olen. -> http://www.yle.fi/pyhatjapahat/testi.html

Tässä testin viralliset, ja tieteellisesti todistetut tulokset:

Hyveitäni ovat:
- Rakkaus
- Huolettomuus
- Urhoollisuus

Syntejäni ovat:
- Vihamielisyys
- Ylpeys
- Hengen Velttous

Olisin olettanut olevani paljon synnillisempi ihminen, ottaen huomioon, etten kuulu kirkkoon,
mistä johtuen joudun tiettyjen ihmisten mukaan Helvetin ikuiseen tuleen.
Onneksi rakas tätini väitti minun olevan Saatanan ilmentymä ihmisruumiissa,
kun 4-vuotiaana hänen tarinansa mukaan yritin tukehduttaa hänet tyynyllä,
joten minähän viihdyn siellä sitten oikein hyvin.

Haluaisin vielä mainita, että tätini on yhä elossa,
ja hän on hankkinut ammattiapua ongelmiinsa.
En ole koskaan murhannut ketään.
Murhayrityssyytteisiin en kommentoi tällä erää sen enempää.


Mulla on tässä parin viimeisen päivän aikana ollut lievä ikäkriisi,
mutta ei ehkä sen laatuinen, mitä useimmat ihmiset olettaisivat.
Minä nimittäin tunnen itseni liian vanhaksi.

Ensimmäinen merkki huolestuttavasta käytöksestä oli se,
kun minun ja ystäväni Tuulian kanssa lounaan aikana käyty keskustelu koostui lähes kokonaan Kauniiden&Rohkeiden 90-luvun puolivälin juonenkäänteestä,
jossa Brooke kidnapattiin seksiorjaksi Beirutiin.

Toinen kauhukuva tuli siinä, kun saimme kammottavan vision
tulevaisuuden suositusta nuorisobändistä, Spice Girls Teens -yhtyeestä.
Päätimmekin Tuulian kanssa, että sinä päivänä kun sellainen yhtye julkaisee levyn,
lennämme helikopterilla Viroon, ruiskutamme kasvomme niin täyteen Botoxia,
että näytämme yhtä luonnolliselta kuin Cher alastomana 16-vuotiaan uusimman poikaystävänsä kanssa, ja varaamme liput Spice Girls Teensin keikan eturiviin.

Olin jo aivan varma, että kaikki tuleekin menemään loistavasti, ja ettei kukaan edes tulisi huomaamaan, että minä ja Tuulia olimme olleet elossa jo silloin kun alkuperäinen Spice Girls oli ollut koossa, mutta tänään huomasin toisen pelottavan muutoksen omassa persoonassani:
Olen aina ollut todella suurpiirteinen rahankäytön kanssa, osittain sen takia,
etten ole melkein koskaan joutunut miettimään sitä sen suuremmin,
koska sitä on aina omiin tarpeisiini nähden riittävästi ollut.

Ennen en olisi kuvitellutkaan, että nostaisin euron kolikkoa, joka joltain viattomalta kulkijalta olisi maahan pudonnut, mutta tänään nostin 10-senttisen ylös ja pistin taskuuni.
En edes miettinyt asiaa sen suuremmin sillä hetkellä, se tapahtui lähes refleksinomaisesti,
mutta hetkeä myöhemmin noustessani autoon, aloin miettiä, mitä olin äsken tehnyt.
Syyllisyydentunne kalvaa yhä sisälläni.