IRC-Galleria

En ole oikeastaan vieläkään ehtinyt nukkua laadukkaita yöunia.
En myöskään muista, koska olen viimeksi ehtinyt siivota tai peseytyä.
Luulen - tai ainakin toivon - että olin kuitenkin kohtuullisen puhtaan näköinen
keskiviikkona käydessäni rämäpäisen joukon kanssa lounaalla.
Lounastapaamiseni jälkeen suuntasin Taijan kanssa Bistroon jälkiruoalle.
Vietettyäni neljä epämiellyttävää tuntia töissä suuntasin Nooran kanssa "lasillisille".
Tilanne saattoi karata käsistä ensimmäisten shottien jälkeen ja
tuhlasin taas kerran pienen omaisuuden alkoholiin.
Onneksi kesällä saa kuulemma alkoholisoitua.

Torstaina minun oli tarkoitus tavata Ellu, tavata Noora, käydä illallisella Taijan kanssa,
mutta epämääräisten kiireideni vuoksi jouduin perumaan kaikki suunnitelmani.

Perjantaina, pitkän työpäivän jälkeen, kävin vuokraamassa elokuvan,
ostin karamelleja ja colaa ja hain lähipizzeriastani herkullisen pizzan.
Sitten vietin perjantai-iltani yksin. Se oli yllättävän ihanaa.

Lauantaina helpotin rankkaa työpäivääni saapumalla tunnin myöhässä,
pitämällä pitkän ruokatunnin ja lähtemällä puolitoista tuntia määrättyä aiemmin.
Nautittuani muutaman ystävän kanssa viinistä ja skumpasta luonani
päädyin Minnan sekä Ellun ja Sallan kanssa paikalliseen yökerhoon.
Joimme tequilaa limen kanssa, minä kannoin tarjottimellisia juomia pöytään,
loppuillasta koimme hieman inhimillistä draamaa ja minä tanssin
(melkein) ensimmäistä kertaa elämässäni viimeiset hitaat.
Kotimatkalla törmäsin Nooraan, joka oli matkalla kotiin töistä.
Aivan.

Sunnuntaina en olisi ollenkaan halunnut mennä töihin,
mutta lopulta huomasinkin, että viimeinen työpäiväni
ennen kesälomani jatko-osaa oli melko miellyttävä.
Eräs teatterin lapsinäyttelijöistä halusi saamillaan viikkorahoilla ostaa minulle jäätelön,
ja - vaikken lapsista pidäkään - tämä kyseinen lapsi voitti kuitenkin sydämeni.
Tiedän, olen halpa. Kaikille halukkaille tiedoksi: pelkkä jäätelötuuttikin riittää.

Tapahtumarikkaan työpäiväni jälkeen Noora kutsui itsensä luokseni.
Katsoimme Ostos-tv:tä, söimme muffinseja sekä kylmää pizzaa
ja joimme greippilimua ja colaa juorutessamme ystävistämme.


Koko kesäkuun ajan minulla on ollut sellainen tunne,
että kesä valuu sormieni läpi ja juoksee minulta karkuun.
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä ymmärsin kuitenkin,
että kesä syntyy niistä pienistä jokapäiväisistä asioista,
joita minunkin kesäni on täynnä: juostessa runsaslehtisen puun katveeseen
kesäiseltä sadekuurolta turvaan, huomatessa ensimmäistä kertaa joitain piirteitä ystävissä, jotka on luullut tunteneensa jo vuosia, huomatessa uusia piirteitä ihmisissä, joihin on juuri tutustunut,
ajaessa autolla ylinopeutta valoisana kesäyönä kaikkien auton ikkunoiden
ollessa auki ja syreenien sävyttäessä ilmaa hurmiollisella tuoksullaan.
Ehkä tämä onkin ihan hyvä kesä.