IRC-Galleria

Olen yrittänyt uudelleen ja uudelleen vakuuttaa itselleni,
että ei täällä Suomessa nyt niin kamalaa ole oleskella.
Samalla olen kuitenkin metsästänyt halpoja lentoja Amsterdamiin tai New Yorkiin.
Ehkä vielä joskus pääsen lopullisesti karkuun täältä.

Täällä ollessani on kuitenkin parasta, että edes yritän nauttia olostani.
Ensimmäinen yritykseni nauttia olostani Suomessa oli maanantaina,
kun lähdin Taijan kanssa pankkiin kahville ja kodinkoneostoksille.
En saanut kummastakaan toiminnasta keskivertoa suurempaa nautintoa,
joten seuraavaksi söimme nachoja ja katsoimme Lost In Translationin,
josta pidän enemmän ja enemmän aina kun näen sen uudelleen.
Kyseinen cinemaattinen voitto auttoi minua ymmärtämään,
että Tokiossakin voi joskus olla tylsää.

Taijan lähdettyä nauttimaan paremmasta seurasta paremmassa paikassa kutsuin Nooran luokseni.
Tilasimme lähipizzeriastani ruokaa - teko, joka jännitti minua mahdottoman paljon.
Mielestäni on todella pelottavaa puhua puhelimessa sellaisten ihmisten kanssa, joita ei tunne.
Sen lisäksi ruokaa tilatessa saa vielä pelätä mahdollisia väärinkäsityksiä ja pettymyksiä,
kun oven taa ilmestyykin vääränlaista ruokaa tai oikeanlaista ruokaa ruman ihmisen tuomana.
Tällä kertaa saimme kuitenkin juuri sitä, mitä halusimme, ja ruokamme saavuttua aloimmekin iloisin mielin katsoa The Wizard of Ozia, elokuvaa, jota ei todellakaan saisi katsoa ilman jonkinlaisia laittomia huumausaineita tai erittäin suuria määriä alkoholia.

Tiistaina, käytyäni äitini kanssa lounaalla ravintolassa, josta saa Rauman parhaat sipulirenkaat,
minun piti tavata Tuulia, mutta hän päättikin jättäytyä pois tapaamisestamme.
En edes muista enää, miltä Tuulia näyttää.
Stepford.

Keskiviikkona, suoritettuani onnistuneen paluun työelämään,
suuntasin Nooran, Sallan ja Ellun kanssa lasillisille paikalliseen ravintolaan.
Juotuamme vielä toiset lasilliset yhdellä Rauman parhaista terasseista
suunnittelimme hetkellisesti paikalliseen yökerhoon siirtymistä,
mutta lopulta päädyinkin yksin kotiin syömään karamelleja.

Torstaina muistin, että nautin olostani eniten silloin, kun ostan jotain uutta.
Kävin siis heti ostamassa itselleni uuden sohvapöydän, jota aion käyttää yöpöytänä
sekä uuden talvitakin, jota olen käyttänyt toistuvasti jo heinäkuussa.
Lahtelaisten sävyttämän työpäivän jälkeen suuntasin Taijan kanssa
Mister Jonesiin pitkälle drinkkien täyttämälle illalliselle.
Seuraavaksi päädyimme paikalliseen juottolaan,
jossa joimme kaksin käsin halpoja juomia ja minä saatoin potkaista tai
saatoin olla potkaisematta yhden lasin Taijan kädestä tanssilattialle.
Pelästyttyämme lasinsirpaleita päätimme, että haluamme laulamaan karaokea.
Yritimme päästä lähipubiini antamaan pubiruusuille näytteen hunajasoinnuistamme,
mutta se oli valitettavasti suljettu jo yli viisi tuntia aiemmin.

Perjantai 13. Päivänä vauhdikkaan työpäivän jälkeen
suuntasin Ellun kanssa teatterin uuden näytelmän ensi-iltajuhliin.
Juhlapaikan keittiössä oli jääkaappi tai kaksi täynnä ilmaista juotavaa,
ja luulen, että siellä juhlissa oli jossain vaiheessa ehkä tarjolla jotain ruokaakin.
Muistan varmuudella ainoastaan sen, että skumpan, viinin, oluen ja siiderin lisäksi
nautin vodkalla terästettyä tervaviinaa ja suutelin parrakasta miestä
sen jälkeen kun olin työtovereideni kanssa leikkinyt valmiskermavaahtopurkin kanssa.
Loppuillasta pelastin yhden työkaverini uskomattoman syvän ojan pohjalta,
jonne hän oli pudonnut pyöränsä kanssa ja päättänyt sen jälkeen jäädä nukkumaan.
Tänään herättyäni erittäin huonovointisena löysin eteisestäni jonkinlaisen Kevlar-liivin.
En minäkään ymmärrä.


Yleensä minua alkaa ahdistaa, jos en ole koko ajan liikkeessä,
mutta tänään olen autuaasti maannut koko päivän sängyssäni,
kuunnellen rentouttavaa musiikkia ja katsellen valkoisten pilvien lipuvan syvän sinisellä taivaalla.
Makuuhuoneeni tapetit ovat todella hienot ja minä olen melkein onnellinen.