IRC-Galleria

Koko elämäni olen ajatellut, että sitten kun muutan suureen kaupunkiin, olen onnellinen.
En usko, että olen nyt ollenkaan onnellisempi. Täällä suuressa kaupungissa on vain
niin paljon tekemistä, että minulla on vähemmän aikaa miettiä omaa onnettomuuttani.

Ehkä yritän siis jatkossakin vain pitää itseni kiireisenä.
Se saattaa olla lähin asia onnellisuutta, mihin kukaan meistä voi koskaan päästä.

Keskiviikkona erittäin puuduttavan työpäivän jälkeen yritin pitää itseni kiireisenä
käymällä illallisella japanilaiset kulmakarvat omaavan Jaakon kanssa ravintolassa,
jossa soi kamalaa 90-luvun musiikkia, josta tiesimme molemmat aivan liikaa.
Illallisen jälkeen suuntasin Mosan luo katsomaan
televisiosta sosiaalipornoa ja tuomitsemaan ihmisiä.

Torstaina heräsin aamulla siihen, kun aurinko paistoi kuumasti kasvoilleni.
Kuuntelin Little Miss Sunshine -elokuvan soundtrackia ja lämmittelin auringossa,
kunnes minun oli aivan pakko juosta metrolle ja suunnata töihin, taas kerran.
Metrossa matkalla töistä kotiin tapasin New Yorkista kotoisin olevan DJ:n,
joka sai minut yhtäkkiä omituisen tietoiseksi hiuksistani.
Kotiin päästyäni unohdin hiukseni ja ihailin auringonlaskun tuhatta eri sävyä
heijastumassa Töölönlahden kimaltelevasta pinnasta sekä epäilyttävän suurta lokkia,
joka nautti illan viimeisistä auringonsäteistä laituripaalun päällä.
PMMP esiintyi kartanoni puutarhassa ja minä olin yksin kotona.

Perjantaina tapasin erään henkilön menneisyydestäni metrossa.
Istuessani Helsingin metron kammottavan värisellä muovipenkillä ja
katsellessani tätä menneiden aikojen kummitusta ja hänen silmäpussejaan,
tunsin itseni voimakkaammaksi kuin pitkään aikaan.

Päästyäni voimakkaana töihin eräs seksikäs nuori isä kävi lapsensa kanssa ostamassa lippuja,
mutta sen sijaan, että olisin antanut hänelle hänen vaihtorahansa, sanoinkin vahingossa
“Haluaisitko tulla kanssani tänne lipunmyyntikojuun pussailemaan ilman housuja?”
Hän halusi kuulemma mieluummin vain sen 4,50€ takaisin.

Töiden jälkeen kävin Alkossa shoppailemassa ja
kutsuin liikaa ihmisiä luokseni ilotulitusta katsomaan.
Juodessani lasillisen valkoviiniä parvekkeellani juuri ennen kuin ihmiset saapuivat,
näin sanoinkuvaamattoman kauniin vaaleanpunaisen auringonlaskun ja suuren sateenkaaren,
jonka toinen pää johti suoraan Tuomiokirkkoon. En ole koskaan ollut sellainen ihminen,
joka osaa täysin arvostaa luonnon kauneutta, joten en nähnyt siinä mitään erityistä.
Valitettavasti.

Auringon laskeuduttua horisonttiin Niina, Saana, joku nainen, Emmi, Tiina ja Mosa saapuivat kartanolleni katsomaan ilotulituksen SM-kisoja, jotka järjestettiin juuri kartanoni ulkopuolella.
Jaakko saapui myös luokseni, mutta hän ilmoitti heti vihaavansa ilotulituksia
ja linnoittautui yksin makuuhuoneeseeni tekemään ties mitä.

Me muut päätimme käydä kuokkimassa naapurini tuparit, joissa oli tarjolla
hyvää tzatzikia ja pahaa ouzoa, paljon pahaa ouzoa, liikaa pahaa ouzoa.
Joku oikea tuparivieras kertoi minulle, että ihku on hevosen peniksessä oleva veritulppa
ja sitten join 1,5 litran perheviinipullon suusta juuri kun työnantajani saapui paikalle.
Onneksi hän oli vielä enemmän juovuksissa kuin minä. Kyllä, on se mahdollista.

Juhlien laannuttua ja ilotulitusten loputtua suuntasimme Mosan ja Kepan kanssa
Old Hatiin viihdyttämään Kiaa, joka sai minut puhuttua ympäri tilaamaan liikaa juomia.
Yhtäkkiä lähdinkin sanaa sanomatta Mikaelin kanssa DTM:ään,
jonka saniteettitiloissa sain huomata, että en todella osaa käyttää käsienkuivauspuhaltimia.
Samassa vessassa tapasin erään galleriatuttavan, jolla oli yllättävän lempeä ääni.
Hetkeä myöhemmin tapasin Pablon ja toista hetkeä myöhemmin Jarkon.
Pablo muistutti minua pelottavan paljon koulupoika-Jackista,
jonka tapasin aikoinaan Lontoossa ja Jarkko näytti aivan Jamie Belliltä (Billy Elliot).
Molemmat herrat vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten raahasin heidät molemmat luokseni jatkoille.
Nautittuamme hieman skumppaa osa jatkoporukastamme katosi sanaakaan sanomatta
ja aamuseitsemältä Jarkon lähtiessä töihin minä menin muutamaksi tunniksi nukkumaan.

Lauantaina minun piti alunperin suunnata Turkuun, mutta saatuani viime hetkellä kutsun
Kaivohuoneen päättäjäisiin ilmaisen viinan bileisiin muutin suunnitelmiani iloisin mielin.

Päivällä, ennen ilmaisen viinan bileitä, kävin ostoksilla ja nukuin hieman.
Katselin vanhoja valokuvia ja mietin Tuuliaa ja sitten Tuulia soitti minulle
ja puhui halloumi-juustosta ja puolalaisista ja huonosta asiakaspalvelusta
ja uudesta autostaan. Se oli paras puhelu, jota olen tällä viikolla vastaanottanut.
Puhelun loputtua edellisenä iltana tapaamani Jamie Belliltä (Billy Elliot)
näyttävä Jarkko saapui luokseni muutaman viinipullon kanssa.

Nautittuamme hieman viiniä tapasimme Kepan ja hänen ystävänsä Helsingin yössä
ja suuntasimme joukolla Kaivohuoneen kutsuvierasbileisiin.
Tilasimme heti pöydän täyteen ilmaisia juomia ja jossain vaiheessa taisin syödäkin siellä jotain.

Tilatessani Kepan kanssa shotteja päädyimmekin tilaamaan kahdeksan shottia,
jotka saimme sen jälkeen juoda kahdestaan. Ei se ongelmia tuottanut.

Kaivolta päädyin taas DTM:ään, tällä kertaa Jarkon, Justuksen, Jaakon ja Mikaelin kanssa.
Illan edetessä tapasin Marcon, joka omasi loistavan asenteen ja vielä loistavammat kengät,
mutta en mennyt hänen luokseen jatkoille, koska kukaan muu kuin minä ei kuulemma saanut tulla.
Sen sijaan suuntasin taas kartanolleni jatkoille suuren joukon kera.
Tyhjennettyämme viinivarastoni ja kuunneltuamme Via Dolorosaa ihmiset väsähtivät
ja minä väsähdin ja Jaakko suuttui minulle, koska herätin hänet ja hääsin hänet sängystäni.

Seuraavaksi omituisen aksentin omaava floridalainen Bob kosketteli minua epäsopivasti
ja sitten saatoin mennä nukkumaan tai saatoin tehdä jotain muuta.

Yhdeltätoista, saatuani nukuttua ehkä hetken,
hyppäsin junaan ja suuntasin Raumalle.
Nyt olen Raumalla.