IRC-Galleria

Ihmiset saattavat luulla, että elämäni on helppoa, koska olen niin nätti,
mutta näin kauniit kasvonpiirteet tuottavat miehelle suuria hankaluuksia –
harvoin minua edes mieheksi arvataan. Pojaksi ne nimittävät.

Nyt uusi ajanjakso on kuitenkin lähellä, ja minusta on tulossa virallisesti mies.
Teini-ikäni loppuu vajaan kolmen viikon päästä ja pelkkä ajatuskin vanhenemisesta puistattaa minua.
En ole viimeisen teinivuoteni aikana saanut aikaiseksi mitään, mitä minun oli tarkoitus tehdä.
En ole vieläkään opetellut surffaamaan, en ole vieläkään oppinut soittamaan kitaraa,
en ole vieläkään uinut suihkulähteessä enkä harrastanut seksiä korkean talon katolla.

Siitä johtuen olenkin päättänyt, etten missään nimessä ole vielä valmis luopumaan teini-iästäni.
Marraskuun viidentenä päivänä juhlitaan siis taas 18-vuotissyntymäpäivääni, jo kolmatta kertaa.
Miksi rikkoa hyvää perinnettä?


Aloitin muuten Helpon Elämän kuvaukset maanantaina, päivää etuajassa,
kiitos erään näyttelijän silmätulehduksen. Ensimmäinen kuvauspäivä oli oikein mukava, vaikkakin odotusta täynnä. Tapasin mukavia ihmisiä ja yhden hyvännäköisenkin. Kuvasimme Kampin keskuksessa, mutta jouduimme kärsimään kuvaan pomppivista lapsista ja vanhuksista yllättävän vähän. TV-maailmaan paluu oli kivuttomampaa kuin luulin, vaikkakin minulle laitettiin liikaa meikkiä ja hiukseni laitettiin huonosti.

Toivon, että tällä kertaa ei käy yhtä huonosti, kuin viimeksi
televisiomaailmaan sekaantuessani, maaliskuussa 1994.

Kuvausten lisäksi en ole oikeastaan saanut tällä viikolla mitään aikaiseksi.
Luen kylläkin tällä hetkellä neljää kirjaa samanaikaisesti, mutta niiden kirjojen nimillä ei nyt ole merkitystä, joten en aio niitä tähän kirjoittaa. Lähinnä halusin vain muistuttaa itseäni ja muita siitä,
että osaan lukea - vastoin yleistä uskomusta.

Mahdollisuutesi on viimeinkin tullut!
Vastaamalla oikein vain yhteen kysymykseen voit voittaa romanttisen illan Jerryn kanssa.
Romanttiseen iltaan sisältyy mm. illallinen valitsemassasi ravintolassa, jonka maksat itse,
sekä alastomuutta. Saavuttaaksesi tämän nautinnollisen illan, sinun täytyy vain
vastata tähän kysymykseen: Mikä on Jerryn toinen nimi?

Kilpailuvastaukset tulee lähettää kokovartalokuvan kera osoitteeseen jerryonihana@hotmail.com 20.10.2008 mennessä. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kaksi romanttista iltaa Jerryn seurassa. Lohdutuspalkintona yhdelle onnekkaalle häviäjälle tarjotaan mahdollisuus ostaa Jerrylle lahja, jonka hän saapuu itse vastaanottamaan.

Onnea yrityksiin!



Kilpailuun toivotaan osanottajiksi 18-38-vuotiaita hyvännäköisiä ihmisiä. Läskit älkää vaivautuko.

Kerron huomenna.

Kello on jo aivan liikaa. Ulkona syystuuli yrittää viedä viimeisetkin lehdet puiden oksilta,
enkä voi tehdä asialle mitään, koska itse istun sisällä. Itse asiassa olen alkanut epäillä,
etten voisi tehdä asialle mitään vaikka menisin uloskin. Niin kuulemma kuulukin käydä kun ikää karttuu.
Ihminen menettää luottamuksen itseensä ja elämän rajattomiin mahdollisuuksiin.

Menneisyyteni vainoaa minua, enkä ole saanut vielä unta.
Yritin lukea The New Yorkeria, yritin lukea italiankielistä kirjallisuutta, yritin kuunnella Brahmsia,
yritin kuunnella Maija Vilkkumaan Superpalloa, syödä juustoa ja juoda teetä, mutta mikään ei auta.
Päätin siis tehdä ”tutkimustyötä” erinäisillä internetin seuranhakusivustoilla.
Nopeasti minulle tuli erittäin selväksi, että en pidä ihmisistä.

En tiedä, johtuuko se siitä, että ihmisiä on nykyään niin paljon, mutta kukaan ei ole enää ainutlaatuinen.
Kaikki yrittävät esittää olevansa sellaisia ihmisiä, joiden he luulevat vetävän puoleensa sellaisia ihmisiä,
joita he tavoittelevat, mutta oikeasti he ovat kaikki aivan toisenlaisia –
kaikki samanlaisia, kaikki tylsiä, kaikki mitäänsanomattomia.
Aikani halveksuttuani ihmiskunnan kolkkoa tilannetta muistin, että olen itsekin ihminen.
Ei tässä sitten muuta, kiitos ja anteeksi.

Johanna Tukiainen, toivoisin ettet joisi niin paljon skumpaa,
koska se turvottaa ja olet muutenkin jo niin pöhöttynyt.

Olen aina pitänyt itseäni melko epävarmana ihmisenä,
mutta muita ihmisiä katsellessani en voi olla ajattelematta
"voi jumalauta kun olen hyvännäköinen".

Kerron huomenna.

Olen aina pitänyt itseäni melko miellyttävänä ihmisenä, mutta lähiaikoina olen alkanut kyseenalaistaa kaiken, mitä olen aiemmin luullut tietäväni. Se johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että viimeaikaisten sairasteluideni vuoksi olen päivä toisensa jälkeen vain maannut paikallani ja miettinyt elämääni - se ei ole koskaan hyvä idea.

Onneksi eilen sain sentään mahdollisuuden nauttia herkullisesta lasagnesta ja herkullisesta seurasta sekä taas kerran saada selville, että olen maailman huonoin tietokonepelien pelaaja - kiitos siitä!

Olen aina ollut ylpeä siitä, että olen itsenäinen ihminen, joka ei tarvitse muita selvitäkseen elämästä.
Liian moni ihminen elää parisuhteessa vain saadakseen jonkun toisen ihmisen vierelleen. Toisaalta en voi tuomita sitä, mutta ainakin omalla kohdallani haluaisin uskoa, etten koskaan olisi parisuhteessa vain parisuhteen vuoksi, vaan ainoastaan sen takia, että se parisuhteen toinen osapuoli on niin mahdottoman ihana ihminen etten voi elää ilman häntä. Ehkä olen onnistunut säilyttämään juuri sen verran lapsenomaista naiiviuuttani, että voin oikeasti uskoa, että tuollainen olisi mahdollista.

Ymmärrän kylläkin oikein hyvin ihmisten tarpeen kumppanuudelle ja seuralle - onhan yksinäisyys inhottavaa. Itse olen vain aina kuvitellut, että ystävät ovat sitä tarkoitusta varten. Ehkä olen väärässä.

Tässä nyt sairastellessani olen kuitenkin alkanut pohtia omaa käytöstäni ja olen joutunut myöntämään itselleni sellaisen tosiasian, minkä kaikki läheiseni ovat tienneet jo kauan - että kaikki ne luuserit, joita olen lyhyen, mutta tapahtumarikkaan elämäni aikana tapaillut eivät olleet paikalla ainoastaan siksi, että he olivat niin ihania ihmisiä, vaan ainoastaan täyttämässä tilaa, piristämässä tylsiä ja yksinäisiä iltoja. Osa on onnistunutkin siinä ihan hyvin, osa epäonnistunut kunnioitettavasti.

Onneksi minä en ole kuitenkaan päätynyt avioon kenenkään heidän kanssaan, en hankkinut lapsia, en asuntolainaa, en kesämökkiä enkä koiraa. Enkä halua nyt loukata niitä ihmisiä, jotka ovat sen tehneet - olen vain onnellinen, etten ole itse siinä tilanteessa. Ehkä joillekin se tilanne on ihanteellinen. Ehkä he eivät osaa toivoa enempää.

Onnellisuuden salaisuushan on se, että osaa tyytyä siihen, mitä saa.
Ehkä nämä "muut ihmiset" siis ovat ihan oikeasti onnellisia, ja minä olen vain katkera, yksinäinen ja onneton mies, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin kirjoitella merkityksettömiä kirjoitelmia irc-gallerian päiväkirjaansa. Ehkä.

Olen kuitenkin aina uskonut, että ansaitsen kaiken, mitä maailma voi minulle antaa, ja aion omistaa koko elämäni sen kaiken metsästykselle. Tähän mennessä olen saavuttanut jo paljon, mutta haluan ja tarvitsen vielä paljon enemmän.

Ehkä löydän sen kaiken tänään. Ehkä.
Tai ehkä kymmenen vuoden päästä otan kuvia sukupuolielimistäni ja laitan ne tietynlaisille nettisivustoille etsiessäni nuorempaa seuraa. Niille, jotka osasivat arvata - kyllä, sain kunnian joutua tällaisen lähestymisen uhriksi tänään. Ehkä minun pitäisi olla otettu. Ehkä minun olisi pitänyt suostua kyseisen henkilön ehdotuksiin. Ehkä.

Olen kuluneen viikon aikana saanut selville, että ystäväni ja kämppikseni
tietävät paljon enemmän lauantai-illan unohdetuista seikkailuistani kuin minä itse.
Ilmeisesti olen kuitenkin käyttäytynyt silloin melko asiallisesti. Jippii.

Villi viikonloppuni sai minut kuitenkin pysymään erossa alkoholista ainakin hetkellisesti.
Maanantaina, lähetettyäni Mimosan kanssa lukemattomia työhakemuksia
mm. Meksikoon ja Cayman-saarille, vietin rauhallisen illan Taijan ja Notting Hillin seurassa.

Tiistaina suuntasimme Taijan, Kian, Kepan ja Mosan kanssa Ruttopuistoon nauttimaan kesäpäivästä.
Luonnollisesti meidän piknikillämme suurimman roolin otti halpa valkoviini.
Juotuani 1,5 litraa viiniä ja ihastuttuani Ruttiksessa seikkailevaan kitaristiin
kävimme juuri avatussa Motelletissa lasillisilla.
Loppuillasta kävin Jonnan kanssa pika-illallisella ja yritin kaupata hänelle sänkyäni.

Niin - yritän tosiaan myydä kaikkia kalusteitani ja muuta omaisuuttani.
Tarvitseeko kukaan sänkyä, tuoleja, pöytiä, kenkiä, dvd:itä, tv:tä?

Eilen kävin Mimosan kanssa katsomassa uuden Muumio-elokuvan
ja koin myötähäpeää kyseisen elokuvan näyttelijöitä kohtaan.
En tiedä, mitä pahaa he ovat tehneet, mutta ei heitä silti olisi saanut niin huonoon elokuvaan pakottaa.

Tänään aloitin nestemäisen dieetin, lääkärin määräyksestä. Ihan hauskaahan tämä on.