Huomattuani eräänä täysin tavanomaisena torstaina
että minua alkoi hieman huikoa, päätin tehdä asialle jotain.
Ostin myslipatukan.
En uskonut, että tästä päätöksestä koituisi minkäänlaisia ongelmia,
patukkaahan väitettiin jopa terveelliseksi.
Kyseinen patukka maistui lapsuuteni hoitotädiltä, Inkeriltä.
En enää koskaan pane patukkaa suuhuni.
Patukan pistävä ja tunkkainen maku toi mieleeni
tukahdutettuja muistoja vuosikymmenten takaa.
Ollessani yhä viaton ja vilpitön kuusivuotias pikkupoika
kiltin Inkerin hoidossa, tutustuin erääseen toiseen pikkupoikaan.
En muista enää hänen nimeään.
Ilmeisesti tämä poika ei ollut kovin miellyttävä ihminen,
sillä hänen isänsä - joka toi minulle karamelleja tai mehujäätä
aina poikaansa hakiessaan - piti minusta paljon enemmän kuin omasta pojastaan.
En kylläkään ole ollenkaan yllättynyt hänen valinnastaan.
Olen ihana.
Minun ja kauhukakaran isän välille muodostui todella vahva side,
ja olinkin murtunut kuullessani, että ikioma "sugar daddyni"
ei tulisi enää koskaan hakemaan poikaansa Inkerin luota,
koska Inkeri oli antanut kyseiselle kakaralle porttikiellon hoitokodistaan
sen jälkeen kun poika oli purrut minua toistuvasti.
Ehkä vielä joskus löydän itselleni uuden "sokeri-isukin".
Perjantai-illalla söin loistavan sushi-illallisen, jonka itse valmistin, Tuulian ja Jeren kanssa.
Itseään niin viattomaksi väittävä pariskunta yritti juottaa minut juovuksiin,
selkeästi säädyttömät taka-ajatukset mielessään.
Onneksi pidin pintani ja join vain lasillisen tai kaksi liikaa.
Lauantaina kokkasin mainion intialaisen illallisen ja leivoin kakun.
Minulla on jonkinlainen kotirouva-syndrooma.
Pelottavaa.
Onneksi sisäinen kotirouvani kuoli - tai ainakin otti pienet nokoset - lauantai-illalla,
kun suuntasin Iidan järjestämille syntymäpäiväkutsuille.
Juotuani punaviiniä muovituopista ja tavattuani paljon vanhoja kasvoja
suuntasin Terhin kanssa yölliselle juustokakulle.
Sunnuntaina sain viimeinkin järjesteltyä vanhat valokuvani albumeihin,
ja maanantaina myöhästyin eräästä todella tärkeästä tapaamisesta.
Tänään Salla kertoi minulle, että meissä kaikissa asuu pieni merileijona.