IRC-Galleria

Heräsin viime viikon perjantaina liian väsyneenä, ehdittyäni nukkua vain muutaman tunnin ajan.
Noustuani ylös huomasin, että sää joulukuun ensimmäisenä päivänä oli +8 ja aurinkoista.

Ehdin jo luulla, että siitä olisi tullut hyvä päivä.
Voi, kuinka väärässä olinkaan.

Keskustelin aamulla tyhjänpäiväisiä Ellun kanssa,
kun meidät yhtäkkiä huijattiin jonkinlaiseen yhteislaulutilaisuuteen.

Sen jälkeen osallistuimme Aids-aiheiselle luennolle Kansainvälisen Aidsin vastaisen päivän kunniaksi.
Hetkeä myöhemmin päädyin Sallan, Nooran ja Ellun kanssa tilaisuuteen,
jossa esiintyi jostain syystä pullukoita mies-cheerleadereita.

Päivän vaihtuessa iltaan kävin Terhin, Tuulian äidin ja Tuulian isoäidin kanssa kahvilla, vahingossa.
Illalla suuntasimme Terhin kanssa Jennin ylioppilasjuhliin.
Join liikaa boolia ja katsoin tositv:tä Jennin mummon kanssa.

Juhlien päätyttyä yritin Onnelassa opettaa sukupuoli-pelin sääntöjä Jennin serkulle,
joka sai kunniakseen kauniin lempinimen "se espoolainen".
Se ei johdu ollenkaan siitä, etten muista hänen nimeään.


Lauantaina kävin Ellun kanssa katsomassa maailman huonoimman kauhuelokuvan.
Onneksi olimme molemmat ottaneet paljon alkoholia mukaan elokuvateatteriin.
Elokuvan jälkeen kävimme maailman huonoimmalla illallisella.
Onneksi olimme molemmat ottaneet paljon alkoholia mukaan ravintolaan.

Illallisen jälkeen päädyimme erittäin epämääräisten tapahtumien seurauksena
Hennan ja Vitalin kanssa Hennan uuteen kämppään, jossa meitä pidettiin panttivankina aamuun asti.

Sinä iltana sain viimeinkin selville, miksi jotkut ihmiset ryhtyvät koulukiusaajiksi.
Kiusattuani Vitalia, ymmärsin, että se on todella hauska ja palkitseva harrastus.

Sunnuntaina lähdin Ellun ja Nooran kanssa Turkuun.
Ostin erään vaatekappaleen, jota olen aina vihannut, mutta joka on lähiaikoina tullut muotiin.
Shoppailureissun jälkeen kävimme illallisella loistavassa kiinalaisessa ravintolassa.
Sen jälkeen kävimme Lenni-Kalle Taipaleen ja Zarkus Poussan Jazz-joulukonsertissa.
Se oli oikein mukavaa.

Hyvässä seurassa se olisi ollut jopa erittäin mukavaa.

Maanantaina kiersin Rauman kirpputoreja etsien itselleni mielenkiintoisia asusteita.
En löytänyt itselleni mitään muuta kuin epämääräisen ihottuman, joka ei lähde pois.

Tiistaina tein Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi ainoan asian,
minkä kunnollinen suomalainen voi tehdä - järjestin naamiaiset.
Kutsuin suurehkon joukon ystäviäni, mutta suurin osa kutsutuista jätti tulematta,
koska he ovat itsekeskeisiä ääliöitä. En ole silti ollenkaan vihainen.

Hauskan illan jälkeen Kesä-Esa-minä, Pinkkityttö, SuperGirl ja Pikku Myy suuntasimme
yllättäen siihen yhteen yökerhoon, joka Raumalta löytyy, Onnelaan.
Minulla oli luultavasti ihan mukava ilta.

Keskiviikkona kävin äitini kanssa Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi
pitkällä illallisella kiinalaisessa ravintolassa, jonka nimi on Kiinalainen Ravintola.

Minulle on joskus sanottu, että vanhat mummot ovat mukavia.
Enää en usko kaikkea, mitä minulle väitetään.
Olin pahaa-aavistamattomasti ruokaostoksilla.
Kassalle päästyäni pudotin kolikon kaupan lattialle.
Näin takanani kassajonossa seisseen kiltinnäköisen vanhuksen
kumartuvan selkävaivoistaan huolimatta ja hämmästyin siitä,
miten mukava ihminen tämä vanha mummo oli.
Voi kuinka väärässä olinkaan.

Mummo nappasi kolikon, minun kolikkoni, työnsi sen taskuunsa
ja hymyili minulle hilpeästi, paljastaen upouudet tekohampaansa,
jotka hän oli epäilemättä hankkinut pieniltä lapsilta varastamillaan rahoilla.


Kävin viime viikon keskiviikkona Terhin ja Julian kanssa Hesburgerissa
ja törmäsin elämäni suurimpaan mysteeriin: Omar-makeisiin.
Takkini vasen tasku oli täynnä Omar-makeisia.
Epäilen, että se oli Tuulian tekemä sairas käytännön pila.

Torstaina söin maapähkinävoita suoraan purkista ja kuuntelin PMMP:n uutta levyä
samalla, kun Kiitospäivän kalkkunani valmistui uunissa.

Saatuani kalkkunan lähes kauniina ja maukkaana pöytään,
Ellu, Tuija ja Henna liittyivät seuraani nauttimaan tästä ihanasta juhlasta.
Kaikki muut jättivät tulematta. Heitä ei kutsuta enää ensi vuonna.

Perjantaina joimme Tuulian kanssa halpaa punaviiniä ja katsoimme sosiaalipornoa tv:stä.
Sen jälkeen tutustuimme sosiaalipornoon Internetin välityksellä.
Työministeriön sivuihin tutustuessamme saimme tietää,
että Helsingissä olisi avoin työpaikka Lapsityön ohjaajalle.

Näyttäessäni Tuulialle David Hasselhoffin taiteellisen musiikkivideon
"Hooked On a Feeling" Tuulian koira sekosi ja juoksi sängyn alle piiloon.
Ehkä minun nyt on pakko uskoa, että se, mitä kaikki minulle väittävät, on totta.
Kaikki eivät pidä David Hasselhoffista.

Illan vaihtuessa yöhön kuuntelimme Pekka Saurin neronleimauksia,
ja Tuulia kertoi minulle, että sokeat ihmiset eivät nuku.


Lauantaina join cocktaileja ja katsoin televisiota kunnes Terhi saapui piristämään iltaani.
Suuntasimme Terhin luo ja tyhjensimme pullon halpaa punaviiniä.
Olimme aiemmin luvanneet, että ottaisimme osaa Elskan pippaloihin,
mutta teimme kylmäveriset oharit ja vietimme iltaa Tuulian kanssa.
Ostin Tuulialle vaniljasiiderin, koska tiesin, että sen jälkeen hän on helposti suostuteltavissa.
Juoneni onnistui, ja Tuulia suostui lähtemään kanssamme paikalliseen yökerhoon tanssimaan.

Käsitykseni Tuuliasta muuttui täysin, nähtyäni hänen tanssivan YMCA:ta ja Macarenaa.

Onnelan vessassa jouduin mukaan vedonlyöntiin ja hävisin.
En maksanut velkojani, joten jouduin pakoilemaan kiharahiuksista miestä koko illan.

Terhi varasti tosi-tv-julkkiksen stetsonin
ja riisui kyseisen herran paidan hänen päältään.
Minä pistin jääpalan housuihini.

Seuraavana päivänä Tuulia ja Jere ilmestyivät yllättäen kotioveni taakse.
He heittivät minut edellistä iltaa häpeävän Terhin luokse.


Sympatiani liikuntakyvyttömiä kohtaan kasvoi huomattavasti satutettuani jalkani maanantaina.
Päätin silti purra huultani ja kestää kipuni
lähtiessäni seuraavana päivänä Terhin kanssa ostoksille ja lounaalle.

Keskiviikkona kävimme Terhin kanssa Rauman Kaupunginteatterin pukuvuokraamossa.
Minusta tullee Don Johnson, koska ampiaispuku ei imarrellut kurvejani.

Mielenkiintoisten pukujen jälkeen suuntasin mielenkiintoiselle illalliselle:
suurimman osan illasta join punaviiniä yksin, koska seuralaiseni juoksi
toistuvasti ulos ravintolasta puhumaan puhelimessa.
Ilmeisesti en ollut riittävän mielenkiintoista seuraa.

Olen lähiaikoina alkanut käyttää julkista liikennettä.
Aluksi se hävetti minua suunnattomasti,
mutta nyt olen jo melkein tottunut siihen.

Viime viikolla eräänä kauniina syysaamuna - tiistaina - suuntasin tavalliseen tapaan
kotini läheiselle bussipysäkille olettaen, että pääsisin taas kätevästi määränpäähäni.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Bussia ei tullut ollenkaan.
Lähdin takaisin kotiin nukkumaan.

Pitkien päiväunien jälkeen suuntasin Terhin, Tuulian ja Jeren kanssa illalliselle.
Odotimme kaikki innokkaina herkullista ruokaa ja hyvää palvelua amerikkalaistyylisessä ravintolassa, jonka olimme valinneet sen illan kohteeksemme.
Ruoka oli kohtalaisen hyvää, mutta tarjoilijamme näytti ja haisi pubiruusulle.
Se oli minusta hieman epämiellyttävää.


Illallisen jälkeen, päästyäni kotiin, kuulin puhelimeni soivan.
Soittaja oli äitini.
Hän kysyi, mitä tein.
Kerroin hänelle, että katsoin Pamela Andersonin uutta komediasarjaa televisiosta.
Äitini ilmoitti minulle, että hän oli edellisenä iltana katsonut Pamelan ja Tommy Leen
eroottissävyisen "kotivideon", eikä sen takia pysty enää katsomaan kyseistä tv-ohjelmaa.
Sitten hän lopetti puhelun.


Seuraavana päivänä, likvidoituani kaikki osakkeeni, lähdin Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
nauttimaan suomalaisista kulttuuririennoista Viking Linen risteilyalukselle.

Sitkeän mustekalan ja halvan viinin jälkeen minua pyydettiin poistumaan naisten wc:stä.
Kysyin laivan vartijalta, saisinko leikkiä hänen isolla aseellaan,
mutta se ei kuulemma virka-aikana ole sallittua.

Tytöt pakottivat minut Janne Tulkin keikalle.
Onneksi minulla oli taskumatti mukana.
Laivan yökerho oli täysin autioitunut keskiviikko-illalla,
joten pelasimme sukupuoli-peliä keskenämme.

Seuraavana aamuna Salla kertoi minulle surullisen tarinan cous cousista.
Minä varastin neljä hienoa lautasta ja pelasin sukupuoli-peliä.
Kävimme toistamiseen Janne Tulkin keikalla.


Perjantai-illalla join skumppaa ja katsoin Ostos-TV:tä yksin kotona.
Naapuristani kuului valtavaa möykkää.
Naapurini oli järjestänyt luonaan kotipippalot.
Naapurini ei ollut kutsunut minua kyseisiin pippaloihin.
Ei minua harmittanut ollenkaan vaikka minua ei kutsuttukaan naapurini juhliin.


Lauantaina kävin isäni kanssa eräässä Pubissa viskilasillisilla.
Ventovieras mies, joka kertoi nimekseen Rauno,
antoi minulle 90€ ja kertoi rakastavansa minua.

Sen jälkeen suuntasin Jennin kanssa toiseen Pubiin.
Illan päätteeksi päädyin Jennin ja Terhin kanssa Onnelaan.
Ahdistavat parisuhdedraamat ympäröivät meitä,
joten lähdimme Terhin kanssa pizzalle.

Sunnuntaina söin kylmää pizzaa ja katsoin Lost In Translationin kolmannen kerran.
Tällä kertaa jopa pidin siitä, tavallaan.
En pukenut vaatteita päälleni koko päivänä.

Sen jälkeen elämässäni ei ole tapahtunut mitään.

Minä, Ellu, Noora ja Julia kävimme viime viikon tiistaina Porin Prikaatin Varuskunnassa.
Päivästä saamani kokemukset pähkinänkuoressa: kaikki miehet siellä olivat samannäköisiä
ja Ellu pahoinpiteli erään ihmisen itsepuolustusharjoituksissa.

Keskiviikkona Ellu, Noora, Salla ja Juuso tunkeutuivat kotiini ja joivat baarikaappini tyhjäksi.
Illan päätteeksi löysin itseni Onnelasta, tanssimassa pöydällä, sairaalloisen halpojen juomien jälkeen. Nyt ymmärrän, miksi jotkut ihmiset vastustavat halpaa alkoholia.
He ovat selvästikin nolanneet itsensä joskus, alkoholin vaikutuksen alaisena.

Seuraavana päivänä metsästin hapankorppuja Sallan kanssa.
Emme löytäneet niitä mistään.


Nukuttuani univelkani pois päätin perjantaina olla erittäin ahkera.
Luulin jopa, että päivästä tulisi mukava ja leppoisa.
Toisin kuitenkin kävi.

Odottaessani linja-autoa kotini läheisellä pysäkillä,
huomasin, että joku idiootti oli laittanut ikkunalaudalleen erittäin ruman posliinikissan,
mahdollisesti toivoen, että se kamala ilmestys karkottaisi mahdolliset murtovarkaat.
Hetkeä myöhemmin minulle kuitenkin selvisi kylmä totuus - kissa oli elävä, ja se tuijotti minua.
Pelästyin ja vaihdoin bussipysäkkiä.

Bussiin päästyäni luulin, että olin päässyt jo turvaan,
mutta sitten eräs mummo hyökkäsi kimppuuni ja
pahoinpiteli minut puisella kävelykepillään.
Huutelin hänelle solvauksia ja poistuin autosta.

En ymmärrä, miksi kyseisen mummon läheiset eivät sido häntä nippusiteillä kiinni patteriin.

Illalla olin jo toipunut aamun koettelemuksistani ja pystyinkin rentoutumaan niin paljon,
että lähdin ilomielin Sallan ja Nooran kanssa katsomaan Blues Mama Brown Sugar Dixonin
vauhdikasta Blues/Gospel-konserttia, jossa oli pianistina maailmankuulu muusikko,
jonka nimeä en valitettavasti muista. Minusta se mies näytti aivan deekulta.

Valitettavasti konsertin alku oli hieman pitkäveteinen,
joten jouduin turvautumaan vanhaan kikkaan:
pelasin sukupuoli-peliä.

(Sukupuoli-pelissä osoitetaan sormella yhtä näköpiirissä olevaa henkilöä.
Sen jälkeen kaikki pelin osanottajat arvaavat kyseisen henkilön sukupuolen.
Jos äänestyksestä tulee tasapeli, jonkun täytyy käydä kysymässä,
kumpaa sukupuolta kyseinen henkilö edustaa.)

Konsertin jälkeen kävin Sallan, Nooran ja Ellun kanssa illallisella
Rauman suosituimmassa (?) ravintolassa.
Maksoin ylihintaa Daiquirista ja päätin, etten palaa kyseiseen ravintolaan enää koskaan.
Illallisen jälkeen kävimme lasillisilla yökerhossa, joka oli täynnä kasvoja,
joita kukaan meistä ei olisi halunnut nähdä.
Pelasimme taas sukupuoli-peliä.

Seuraavana päivänä palasin edellisen illan ravintolaan,
koska olin jo unohtanut päätökseni ravintolan boikotoinnista.

Lounaan jälkeen tyhjensin Terhin kanssa muutaman viinipullon
ja kävin katsomassa The Devil Wears Prada -elokuvan.

Elokuvan jälkeen tyhjensimme halvan skumppapullon ja suuntasimme Onnelaan.
Sain kauniin naisen puhelinnumeron ja minä ja Jenni vastaanotimme
eroottissävyisen tanssiperformanssin Samppa-nimiseltä turkulaiselta.
Pelasimme myös sukupuoli-peliä.

Tänään Tuulia kertoi minulle, että hän pelkää kurkkupastilleja.
Pelasin myös sukupuoli-peliä.

Kaadoin viime viikon maanantaina lasillisen vettä Eki-nimisen miehen housuille.
Se oli minusta huvittavaa. Eki ei ollut samaa mieltä.

Tiistaina, opiskeltuani Sallan kanssa italiaa, kävin Tuulian kanssa
herkullisella lounaalla ja annoin hänelle tuliaisia, kissa-aiheisia tuliaisia.
Tuulia vihaa kissoja.

Illalla olin suunnitellut kokoontuvani ystävieni kanssa viettämään Halloweenia,
mutta raivoisa lumimyrsky aiheutti sen, että suurin osa "ystävistäni"
jättivät saapumatta - vietin Halloweenin Nooran ja Ellun kanssa,
sipulirenkaita syöden ja pelottavan suuria tisuja kauhistellen.

Keskiviikkona lähdin jo ennen aamunkoittoa Ellun ja Nooran kanssa Helsinkiin.
Olisin halunnut käydä katsomassa Hel Looks -näyttelyn Jugendsalissa,
mutta seuralaiseni halusivat tietenkin ruokaa.
Menimme siis syömään.

Santa Fé:ssä nautitun uskomattoman maukkaan lounaan jälkeen
olisimme halunneet rentoutua viihtyisässä Johto-kahvilassa,
mutta Yleisradio oli päättänyt ihan vain meidän kiusaksemme
kuvata jonkinlaista televisio-ohjelmaa juuri silloin, juuri siellä.
Emme siis rentoutuneet ollenkaan.

Päivän päätteeksi yritimme tunkeutua Studia-messujen VIP-alueelle
ilmaisen viinan bileisiin, mutta se ei onnistunut alkuunkaan.
Lähdimme siis takaisin kotiin.

Paluumatkalla linja-autossa minulle tarjottiin seksiä.
Otin tarjouksen vastaan, mutta tutustuin silti City-lehden deittipalstan tarjontaan.


Seuraavana päivänä söin lounasta Tuulian kanssa, mutta ruoassani oli tilliä.
Se oli kamalaa, koska väitän yleensä kaikille, että olen allerginen tillille,
vaikka oikeasti en vain pidä tillin mausta, ja nyt kun en saanut allergista reaktiota,
Tuulia varmaankin arvasi, etten oikeasti ole allerginen tillille.

Tilli-välikohtauksen jälkeen katsoin Ellun, Sallan ja Nooran kanssa musikaalin,
jossa laulettiin kaikki vuorosanat, aivan kaikki vuorosanat.
Elokuvan loputtua kukaan ei enää laulanut.


Olen onnellinen siitä, että minulla oli taas syntymäpäivä.
Ennen tätä minulla ei ole pitkään aikaan ollut syntymäpäivä.
Syntymäpäivät ovat ihania, koska silloin juhlitaan ainoastaan minua,
minä saan olla kaiken huomion jakamattomana keskipisteenä.
Samasta syystä rakastan myös Vappua ja Guy Fawkesin päivää.

Perjantaina nautin Tuulian, Jeren, Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
seitsemän ruokalajin italialaisen illallisen syntymäpäiväni kunniaksi.

Lauantaina järjestin pienimuotoiset ja kosteat kotipippalot läheisten ystävieni kesken.
Liian monien Tequila-shottien jälkeen löysin itseni Suomen suurimmasta Onnelasta,
jossa Terhi pakotti minut tanssimaan pöydillä pilkkuun asti. Kamalaa.

Viideltä aamulla, käveltyäni 35 minuttia kotiin, huomasin, että olin lukinnut itseni ulos.
Kävelin 35 minuuttia Tuulian ja Jeren luo, toivoen, että voisin viettää yön heidän sohvallaan.
Kännykkäni akku loppui juuri silloin, kun olisin sitä eniten tarvinnut,
joten jouduin kiipeämään paloportaita pitkin koputtelemaan heidän ikkunaansa.

Tuulia olisi halunnut soittaa poliisille, mutta Jere päästi minut onneksi heille yöpymään.


Sunnuntaina, suoritettuani pikasiivouksen, nautin kakkukahvit sukulaisteni kanssa.
Eräs 8-vuotias sukulaispoikani kertoi minulle, että näytän todella vanhalta.
Ehkä minun kannattaisi ostaa syntymäpäivälahjarahoillani silmänympärysvoidetta.
Loput voisin pistää eläkerahastoon.

Sunnuntai-illalla kävin äitini kanssa Rauman Kaupunginteatterissa
katsomassa humoristista musikaalia itsemurhasta.
Ei se ollut ollenkaan niin hilpeä kuin luulin.

Voidaan sanoa, että persoonassani ja käyttäytymisessäni on tiettyjä selkeitä tunnusmerkkejä.
Voidaan jopa sanoa, että minut tunnetaan näistä tunnusmerkeistä.
Yksi asia, mistä kuitenkaan en ole tunnettu, on huolellisuus.
Toinen on asioiden suunnittelu.
Kolmas on ajankäytön hallinta.

Huomasin heikkouteni edellä mainituissa osa-alueissa taas kerran
juuri ennen taannoista lähtöäni rentouttavalle ulkomaanmatkalle.
Hyväntahtoisesta, mutta ajatuksen tasolle jääneestä, suunnittelusta huolimatta
sain pakattua vähäiset matkatavarani pieneen punaiseen laukkuuni vasta minuutteja ennen kuin lähdin matkakumppanini kanssa ajamaan kohti matkamme ensimmäistä etappia, Turkua.


Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävät, että huumorintajuni on ajoittain erittäin omalaatuinen.
Ihmiset, jotka tuntevat minut, yrittävät useimmiten ymmärtää minua ja huumorintajuani.
Nämä ihmiset toivottavasti myös ymmärtävät, miksi osallistuin Viking Linen
loistokkaalla aluksella saksalaisen kulttuurin - lederhoseneiden ja wienershnitzeleiden - huipentuman, Oktoberfestin, kunniaksi järjestettyyn oluenjuontikisaan.

En aio pyytää tekoani anteeksi, en häpeä tekoani, mutta en ole siitä ylpeäkään.

Oluenjuontikisan jälkeen nautitun mahtipontisen illallisen jälkeen suuntasin
matkakumppanini kanssa Gamla Stanin kautta Tukholman eläväiseen keskustaan.
Pimeä, kostea Tukholma tuoksui auringon laskeuduttua aivan Lontoolta.
Kaikki tuoksut, äänet ja värit toivat mieleeni kuumat ja kiihkeät kesäyöt Lontoossa.


Halusimme tehdä Tukholmassa jotain ainutlaatuista ja aitoa, emme vain kiertää nähtävyyksiä.
Kävimme siis 7-Elevenissä juomassa slushiet ja syömässä yllättävän mausteiset kuumat koirat.
Kolmelta yöllä kävimme McDonaldsissa yöpalalla.

Muutamaa tuntia myöhemmin saimmekin jo eteemme epämääräistä ruokaa lentokoneessa,
joka oli täynnä kiihkeitä ruotsalaisnuoria matkalla kohti ikuista kaupunkia, Roomaa.

Sunnuntaina aamunkoiton aikaan saavuimme vihdoin Italiaan, Roomaan.
Hyppäsimme lentokentältä taksiin, joka näytti aivan lampaiden kuljetusautolta.
Ja siltä se kyllä haisikin. Ehkä se olikin sellainen.

Piipahdettuamme hotellilla kävimme Anagninan markkinoilla, jotka olivat kamalat.
Markkinoiden jälkeen kävimme ihanalla, ylihinnoitetulla, lounaalla Gran Caffè Romassa.
Istuessani tyylikkään bistron terassilla katsellen nunnien ajavan ohi Vespoillaan,
tunsin jokaisen vartaloni lihaksen rentoutuvan. Ympärilläni oli elämää.

Lounaan jälkeen Espanjalaisten rappusten kupeessa koin uuden onnellisuuden aallon
imiessäni sisään suurkaupungin moninaisia ääniä ja tuoksuja.
Valitettavasti onnellisuuteni ei kestänyt kauaa.

Tapahtui aivan kuten elämässä aina - ei hyvää ilman pahaa.
Juuri kun luulin, että kaikki oli täydellistä, pahin mahdollinen tapahtui, pahin pelkoni toteutui.
Klovniksi pukeutunut mies hyökkäsi kimppuuni Piazza di Spagnalla.
(hän osoitti minua muovisella kukalla ja tanssahteli omituisesti)
Mikään ei ole pelottavampaa kuin klovnit.

Toivuttuani tästä kamalasta hyökkäyksestä, halusin palkita itseni urheudestani.
Kävin maailman toiseksi parhaassa gelateriassa,
jossa minulle suositeltiin bacio-nimistä jäätelöä, eli suudelmaa.
Italialainen suudelma maistui kirsikoille ja herkulliselle maapähkinävoille.

Seuraavana listassani vauhdikkaalla nähtävyyskierroksella oli yksi maailman
ehdottomasti tunnetuimmista nähtävyyksistä, Fontana di Trevi, joka on esitetty
uskomattoman kauniisti lukemattomia kertoja taiteessa ja elokuvissa,
kuten esimerkiksi klassikkoelokuvissa La Dolce Vita ja The Lizzie McGuire Movie.

Tuntikausia kestäneen nähtävyyskierroksen jälkeen yleensä niin pirteä matkakumppanini nukahti Pantheonin rappusille, joten päätimme lähteä hotellille lepäämään hetkeksi.

Hotellimme sijaitsi kaukana Rooman keskustan vilinästä,
idyllisessä ympäristössä oliivipuiden ja viinirypäleviljelmien keskellä.
Rentouduttuani erittäin pitkään erittäin kuumassa vaahtokylvyssä,
törmäsin hotellini puutarhassa mieheen, joka soitti puolityhjiä vesilaseja samanlaisesti
kuin Sandra Bullock Oscarin arvoisessa suorituksessaan elokuvassa Miss Kovis.

Hotellimme saattaa kuulostaa kuin unelmalta, mutta totuus on toinen.
Kärsimme koko matkan ajan varastelevista hotellisiivoojista.

Hotellisiivoojat ovat melkein yhtä epäluotettavaa väkeä kuin postin työntekijät.

Rentouttavan illan jälkeen haaveilin rentouttavista yöunista,
mutta sain nopeasti huomata, ettei koskaan kannata toivoa liikoja.
Ilmeisesti Italiassa vietetään lokakuun 22. päivänä jonkinlaista juhlapäivää,
sillä hotellimme ulkopuolella räjäytettiin ilotulitteita ja ihmiset lauloivat kaduilla aamuun asti.

En tiedä, mistä he lauloivat, koska en puhu italiaa, mutta he saattoivat
laulaa kissoista, jotka ovat kuolleet kohdunkaulan syöpään.


Huonosti nukutun yön ja epämiellyttävän aamiaisen jälkeen ollessani metrossa mies,
jonka haaroväli oli kasvojeni kohdalla, alkoi kosketella itseään samalla kun hän tuijotti minua.

Metrosta poistuttuani kävin kiertelemässä Villa Borghesessa ja sitä ympäröivissä puistoissa.
Näin paljon jonkinlaisia vanhoja kiviröykkiöitä, mutta en tiedä, olivatko ne merkittäviä kiviä.

Puistossa nautitun piknik-lounaan jälkeen kiersimme Rooman eläintarhassa
innokkaammin, kuin tuhannet lapsiperheet, kunnes meidän oli pakko lähteä,
koska minä pelkäsin eläintarhan kaloja liikaa.
Ne tuijottivat minua.

Tapahtumaköyhän ostosreissun jälkeen suuntasimme hotellille tekemään itsestämme nättejä.
Illalla menimme loistokkaalle illalliselle, jonka aikana matkakumppanini järjesti kohtauksen.

Kyseenalaisen, mutta huvittavan, illallisen jälkeen huomasin, että liiallisella viinin nauttimisella on vakavia sivuvaikutuksia: olin unohtanut napittaa housuni kiinni.
Vieressäni metrossa seisseet lapset ja nunna sekä transseksuaali mies
katsoivat minua oudosti kun yritin huomaamattomasti napittaa sepalustani.
Ilmeisesti osaan aina olla joukon omituisin yksilö.

Seuraavana aamuna suuntasimme Vatikaaniin.
Matkakumppanilleni on vuosia sitten annettu porttikielto kyseiseen valtioon,
mutta selvästikään paavin vartijat eivät pidä tarkkaa kirjaa valtion vihollisista,
sillä pääsimme molemmat ongelmitta sisälle maailman pienimpään valtioon.
Otimme muutaman kuvan ja lähdimme pois, siellä oli tylsää.

Vatikaanin jälkeen kävimme Castel Sant Angelin juurella pikaisella lounaalla.
Mauttoman lounaan jälkeen ostin humoristisia tuliaisia huumorintajuttomille ystävilleni.
Aivan, minulla on ystäviä.

Tapahtumarikkaan ostosreissun jälkeen istahdimme Piazza Navonalla iltapäiväteelle.
Sen jälkeen suuntasimme Espanjalaisille rappusille nauttimaan ilta-auringosta.
Illalla, vietettyäni hetken hotellimme suihkulähteellä, menin taas kylpyyn.

Aamulla, pikaisen aamupalan jälkeen, suuntasimme Colosseumille.
Otimme pakolliset "olin Roomassa"-kuvat ja lähdimme pois.

Lounaalla Il Chiantissa viereiseen pöytään istui mukavalta vaikuttanut pariskunta.
Kyseinen Oklahomalais-pariskunta yritti käännyttää minua kulttiuskontoonsa ja
pariskunnan naisellisempi osapuoli sanoi minua kauniiksi ja ennusti,
että minä olen uusi messias, jonka tehtävä on "yhdistää kansat".
Ilmoitettuani naiselle, etten aio yhdistää ketään, enkä liittyä hänen kulttiinsa,
hän lupasi rukoilla puolestani ja ilmoitti minulle, että Kiina tuhoutuu seitsemän vuoden päästä.

Ahdistavan, mutta herkullisen, lounaan jälkeen kävimme jäätelöllä
Il Gelato di San Crispinossa, maailman parhaassa gelateriassa. (ainakin Googlen mukaan)
Jäätelöni maistui pistaasipähkinöille ja banaaniesanssille.

Jäätelön jälkeen kiersimme tunkkaisia antiikkiliikkeitä, metsästimme H&M:ää,
ja kävimme Piazza del Popololla istumassa linnun ulosteen päälle.

Sunnittelin keskiviikkona villiä klubi-iltaa, mutta sairastuttuani pahasti flunssaan,
tyydyin katsomaan italialaista MTV:tä ja syömään karamelisoitua paukkumaissia.
Kuulin illan aikana aivan liikaa surullisia italialaisia lauluja,
enkä edes tiedä, mistä niissä laulettiin, koska en puhu italiaa.
Ehkä niissä laulettiin kissoista, jotka ovat kuolleet kohdunkaulan syöpään.

Seuraavana päivänä teimme liian pitkän kierroksen Rooman lähiöissä.
Sen jälkeen söin kitalakeen tarttuvan leivonnaisen ja join lämmintä olutta.

Päivämme jatkui Piazzojen, kapeiden kujien ja nopeiden Vespojen ympäröimänä.
Minusta alkoi tuntua, että Rooma oli nyt nähty, olin jo täysin valmis lähtemään kotiin.
Juuri kun ehdin kyllästyä, löysin itseni keskeltä erästä aukiota,
näyttämässä typerältä italialaisessa televisiossa,
satojen yli-innokkaiden lehtikuvaajien edessä.
Luulen, että tämä liittyi jotenkin Rooman filmifestivaaleihin,
joista minä olin tapahtumahetkellä täysin tietämätön.
Kuulemma Nicole Kidman ja Leonardo DiCaprio olivat paikalla.

Hetkeä myöhemmin, tiivistunnelmaisessa ruuhka-ajan metrossa,
torstai-päivässäni tapahtui taas jotain mielenkiintoista:
minut yritettiin raiskata metrossa.
Minusta se oli lähinnä huvittavaa.

Mukavalta vaikuttanut, ja erittäin kohtelias, italialainen nuorimies
asettui tiukasti taakseni metron käytävällä ja alkoi hieroa itseään minua vasten.
Ensin en ymmärtänyt ollenkaan, mistä oli kyse, mutta tunnettuani
hänen 'esineensä' sykkivän innokkasti lonkkaluuni kohdalla, järkytyin.
En tiennyt, pitäisikö minun huutaa, itkeä vai lyödä miestä.
Lopulta päätin kuitenkin antaa hänelle hänen ilonsa.
Jos hän ei sitä muualta saa, mikäs siinä sitten.
Saatuaan hommat valmiiksi mies sanoi "grazie" ja poistui junasta.

Viimeisenä iltanamme Roomassa, olosuhteiden pakosta,
hylkäsimme suunnitelmamme loistokkaasta illasta Rooman keskustassa
ja suuntasimme sen sijasta Rooman sydämeen - lähiöihin - illalliselle
muovipöytäliinojen nimiin vannovaan Pippo's Pizza -nimiseen ravintolaan.
Minun ei varmaankaan tarvitse sanoa mitään muuta.

Perjantai-illalla Tukholmassa yritin esitellä uuden, tyylikkäämmän imagoni,
mutta vallitseva hirmumyrsky vaikeutti projektiani.
Saatuamme selville, että emme pääse lentämällä Tukholmasta pois,
suuntasimme taas Viking Linen terminaaliin.
Laivaan päästyäni söin cous cousia ja näin vanhan ihmisen,
joka oli luultavasti kuollut laivan tanssiravintolaan,
Eini & Boogien esiintyessä räväkästi lavalla.


Yleensä palaan matkoilta väsyneenä ja elämääni pettyneenä,
mutta nyt joudun myöntämään, että tämä oli kokonaisuudessaan ihan onnistunut reissu,
siitä huolimatta, että en noudattanut erään metroaseman wc:n seinällä lukenutta ohjetta,
jossa suositeltiin seksuaalista yhdyntää Lenny-nimisen herran kanssa.



Suomessa palasin nopeasti arkeen, kävin Ellun kanssa syömässä maailman parasta pizzaa,
ja rakastuin uudelleen MTV:n tositv-sarjaan 'The Virgin Diaries',
jossa brittinuoret pyrkivät aktiivisesti pääsemään eroon neitsyydestään.

Yöllä, siirtäessäni kelloani talviaikaan, huomasin, että ulkona satoi lunta.
Vedin äkkiä takin päälleni ja juoksin ulos nauttimaan tämän talven ensilumesta.
Seisoin keskellä autiota tietä, tuhansien ainutlaatuisten lumihiutaleiden ympäröimänä.
Talvi tuli aikaisin tänä vuonna.

Viime viikon keskiviikkona, oltuani yhden päivän ajan etsintäkuulutettuna,
poikkesin yllättäen rakkaan ystäväni Tuulian luona.
Perinteeksi muodostuneiden tapojemme mukaan söimme ruokaa
ja haukuimme ja pilkkasimme muita, lähinnä vähemmistöjä.
Tällä kertaa pilkkamme keskittyi suurimmalta osin Setan toimintaan.

Illalla, kun eräs toinen ystäväni sanoi, että käyttäytymisemme on erittäin
kauhistuttavaa ja rasistista, aloin pohtia, miksi muut saavat syrjiä
minun ja Tuulian ahkeralla työllä hankittuja mielipiteitä.
Eikö se itsessään ole jo rasismia?
Kyllä minusta.

Torstaina en pilkannut ketään. Paitsi Hugh Grantia.
Katsoin Sallan kanssa todella huonon elokuvan.

Perjantai-aamulla heräsin onnellisena ja tyytyväisenä,
ja muistaakseni ilmakin oli erittäin kaunis.
Ainakin jos on poltellut niin paljon kuin minä silloin.

Taija ehdotti minulle päiväkännejä, ja huolestuin itsekin siitä,
miten helpolla minut saa houkuteltua tällaisiin toimintoihin.
Osallistuimme erään kunnianarvoisan laitoksen 125-vuotisjuhlien kunniaksi
järjestettyihin 50-luvun teemapippaloihin, pukeuduin jopa teeman mukaisesti.
Valitettavasti olin saattanut ymmärtää teeman väärin.

Juhlan päätteeksi katsoin Sallan kanssa vauhdikkaan musiikki- ja tanssishown.
Salla puhui taukoamatta huolestuttavasta pakkomielteestään Harrison Fordia kohtaan.

Perjantai 13. illan lopulla kuuntelin Tuulian, Jeren ja Jeren veljen kanssa Ceebrolisticsia
ja luin suomalaisen osaamisen huipentumaa, 7 Päivää -lehteä.
Nyt minäkin tiedän, että Viivi Avellán on joskus tanssinut pöydällä,
ja Jack Nicholson mainostaa uusia innovatiivisia hieromasauvoja.
Kiitos 7 Päivää -lehti!

Kävellessäni yöllä täysikuun valossa kotiin, aloin muistella vuoden 2005 kesää.
Se oli elämäni hienoin kesä, ja voin kiittää siitä vain yhtä ihanaa ihmistä,
joka opetti minulle, miten elämästä voi nauttia.
Olen hänelle elämäni velkaa.


Lauantaina Ellu ja Noora saapuivat luokseni pokeri-iltaan.
Kukaan meistä ei osannut pelata pokeria, joten ilta sujui suunnitelmien mukaan.

Sunnuntaina, syötyäni aamupalaksi Ellun tekemiä herkullisia leivonnaisia,
lähdin kirpeänraikkaaseen syysilmaan kävelemään tuntikausiksi.
En ole koskaan nähnyt taivasta niin sinisenä.

Maanantaina vietin pitkästä aikaa äitini kanssa rattoisan iltapäivän.
Kiersimme asuntoesittelyitä ja pilkkasimme ihmisten sisustusratkaisuja.

Tiistaina aloitin palomiehen urani lupaavasti Ellun ja Nooran kanssa.
Sammutimme tulipaloja Rauman paloasemalla, likaisten ja hikisten palomiesten kanssa.
Petyin hieman huomatessani, että kyseisellä paloasemalla ei ole
sellaista stripparitankoa, joita kaikissa elokuvissa ja tv-sarjoissa
- jotka Ellun mukaan ovat totta - aina suureellisesti kuvataan.


Keskiviikkona, vietettyäni elämäni ihanimman vapaapäivän,
järjestin loistavasti onnistuneet intialais-aiheiset illalliskutsut.
Minä, Tuulia, Ellu, Salla ja Noora söimme uskomattoman maukasta ruokaa
ja puhuimme juuri niistä asioista, joista ei seurassa kannattaisi puhua:
uskonnosta, politiikasta ja rahasta.

Kuulemma näistä asioista puhuttaessa ei voi välttää sitä, että loukkaa jonkun tunteita.


Tuulia pyysi illallisen aikana minua seisomaan alttarilla hänen häissään.
Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään niin ihanaa.


Seuraavana aamuna lähtiessäni Juulian kanssa ajamaan Turkuun
oloni oli rehellisesti sanottuna kaukana ihanasta.
Saatoin juoda lasillisen tai kaksi liikaa viiniä illallisella.

En silti tappanut ketään heikentyneen ajotaitoni seurauksena,
vaikka joku saattaakin niin väittää. Kaikkea ei kannata uskoa.

Kehitin Turussa itselleni uuden mielipiteen: ihmiset, jotka käyttävät päähineitä
ja ihmiset, jotka täyttävät urheilujuomapullon vedellä ja kehtaavat vielä juoda siitä,
ovat täysin poikkeuksetta itsekeskeisiä tärkeilijöitä.

Turussa törmäsin myös tämän vuoden vallitsevaan Miss Suomeen, joka rikkoi Suomen lakia.

Palasin pikaisen piipahduksen jälkeen nopeasti Raumalle,
mutta muutamaa tuntia myöhemmin lähdinkin takaisin Turkuun,
tällä kertaa Ellun, Sallan ja Nooran kanssa.

Stockan edustalla törmäsin sattumalta Merviin.

Säkenöivän jälleennäkemisen jälkeen kävin Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
kuuntelemassa Turun filharmonisen orkesterin kymmenennen sinfonian.
Harrison Fordkin oli siellä. Hänelle annettiin kukkia. Salla oli onnellinen.

Googleta hakusanoilla: "(Nimesi) on" (esim. "Matti on") ja kopioi viestiin 15 ensimmäistä tulosta.
Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.
Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.


Jerry on lasten suosima piirrossarja

Jerry on stand up -koomikko

Jerry on syntynyt Saksassa

Jerry on riemastuttava ja harmittoman hauska

Jerry on tehnyt havaintonsa keskellä Helsinkiä

Jerry on päättänyt selvittää murhan hinnalla millä hyvänsä

Jerry on huumeidenkäyttäjä

Jerry on tyhjä taulu

Jerry on kadonnut

Jerry on tyttöystäväni kissa

Jerry löydettiin huonokuntoisena

Jerry on häijy

Jerry on 5-7-vuotias poika

Jerry on komean kokoinen ja arvokas ilmestys

Jerry on liian ilkeä

Tiesin tämä kaiken jo ennen tätä "testiä".

Ihmiset syövät todella usein.
Useimmat ystävistäni syövät lähes joka päivä.
Siitä johtuen järjestinkin viime viikon maanantaina
ystävieni kanssa pienimuotoiset - mutta railakkaat - illalliskutsut,
joissa tarjottiin juomien lisäksi myös erittäin maukasta ruokaa.

Nautittuamme herkullista meksikolaista ruokaa ja hieman kuplivaa,
murtauduimme lähellä sijaitsevan pursiseuran tiloihin.
Meidät heitettiin valitettavan vauhdikkaasti ulos.

Illan päätteeksi Salla ja hänen miesystävänsä Juuso saapuivat paikalle,
ilmeisesti ruoan perässä, mutta emme antaneet heille ravintoa.


Seuraavana aamuna kahdeksalta lähdin Nikon kanssa ajamaan Huittisiin.
Onneksi veressäni oli silloin vielä sen verran alkoholia,
etten täysin käsittänyt, mihin olin menossa.
Voisin tietenkin kertoa, mitä teimme Huittisissa,
mutta minusta elämässä pitää olla hieman mysteeriä.


Keskiviikkona - palattuani Raumalle - sain huomata,
että ajaudun tiettyjen ihmisten seurassa aina eriskummallisiin tilanteisiin.
Tällä kertaa jouduin erään herrasmiehen kanssa muun muassa ränsistyneen
sataman varastorakennuksen katolle ja epämääräisiin kalastuskilpailuihin.

Illalla palasin erikoisen päiväni jälkeen vanhoihin rutiineihini ja söin Tuulian kanssa pizzaa.
Tuulia löysi Demi-lehdestä apokalyptisiä profetioita ja minä muistelin villiä nuoruuttani.

Torstaina aloittaessani opinnot uudessa opinahjossa - tavallaan - aloin pohtia kissoja.
En ole ainakaan vielä päässyt selkeään lopputulokseen pohdinnoissani.


Perjantaina riisuin hetkeksi filosofin hattuni ja panin päähäni
"tiedän jotain taiteesta"-lätsäni, käydessäni Ellun ja Nooran kanssa
katsomassa modernin taiteen performanssia, joka käsitteli olemassaoloa.

Hetkeä myöhemmin näin kammottavan Dynastia-kampauksen omaavan
naisen laulavan itsekseen uudelleen ja uudelleen "I'm a coffee pot".
Luonnollisesti voisi luulla, että tämä nainen oli osa edellämainittua performanssia.
Hän ei kuitenkaan ollut.


Perjantai-illalla, uskomattoman kauniin syyspäivän jälkeen,
menin Sallan, Tuulian ja Jeren kanssa loistokkaalle illalliselle.
Pitkän illallisen ja omalaatuisten keskusteluiden jälkeen
suuntasimme koko joukon voimin suurelle aallonmurtajalle,
jonka ääreltä löytyvät kuulemma Rauman rannikon suurimmat aallot.

Täysikuun hohtaessa kauniisti peilityynen meren pinnalla
ja aavan meren pauhatessa rauhallisesti yön pimeydessä
oli helppo ymmärtää, miksi kyseinen paikka on
Rauman nuorison keskuudessa suosittu kutemispaikka.

Saatuamme tarpeeksi pienten Ford Escortien sivuikkunoista sojottavista
hikisistä jaloista ja "Titanic-käsi" -efektistä, lähdimme pois.


Lauantaina omituinen olemassaoloni jatkui äitini kanssa nautitun lounaan
ja raikkaassa sateessa tehdyn pitkän kävelylenkin merkeissä.
Kävelyretkeni jälkeen kävin kuumassa suihkussa, puin päälleni mukavat vaatteet,
keitin itselleni kirsikkateetä ja katsoin sosiaaliporno-ohjelmaa televisiosta.

Sunnuntaina minun oli tarkoitus lähteä Ellun kanssa illalliselle, mutta hän teki minulle oharit.
Join taas kerran lisää kirsikkateetä ja katsoin huonoja televisio-ohjelmia.

Totesin, että minusta on todellakin tullut vanha ja tylsä ihminen.
Minun on nyt paras mennä ostamaan silmänympärysvoidetta,
ja huomenna käyn pankissa keskustelemassa eläkerahastostani.


Maanantaina minua ja Ellua yritettiin virheellisesti houkutella mukaan mielenosoitukseen.
Päätimme yksimielisesti, että aktivisti-vuotemme ovat ohittaneet meidät jo aikoja sitten,
ja menimme suoraan aikaiselle illalliselle, eläkeläisten joukkoon.
Emme sentään tilanneet uuniperunoita.

Söimme meksikolaistyylisessä italialaisessa ravintolassa niin hyvää ruokaa,
että tunsin jopa hieman syyllisyyttä lähtiessäni ravintolasta maksamatta laskua.

Viime viikon tiistaina puin ylleni paidan, jota olen käyttänyt jo 12-vuotiaana
ja kävin Tuijan väsyneen koiran kanssa kävelyllä. Tuijakin oli mukana.

Keskiviikkona syötyäni aamupalaa Sallalla suuntasin
samaisen Sallan kanssa Rauman ainoan toivomuslähteen luo.
Ilmeisesti kukaan muu ei elättele toiveita siitä,
että kyseinen suihkulähde toteuttaisi heidän haaveensa.
En välittänyt muista, vaan heitin kolikon olkani yli lähteeseen.
Vielä toiveeni ei ole toteutunut.

Temppuni epäonnistumisesta lannistuneena yritin samaa seuraavana päivänä uudelleen,
tällä kertaa Tuijan kanssa Suomen korkeakulttuurin keskuksessa, Raisiossa.
Toiveeni ei ole vieläkään toteutunut.

Olimme Tuijan kanssa erittäin vaikuttuneita Raisiosta tehtyämme
lyhyen ja tehokkaan kävelyretken kaikkien Raision suurimpien nähtävyyksien ohi.
Raisiossa oleskelu oli hyvin samantapaista, kuin ulkomailla oleskelu:
kaikki paikalliset puhuivat omituista kieltä ja kaikkialla haisi merkilliselle.

Muistimme olevamme yhä Suomessa vasta silloin,
kun näimme eräässä kahvilassa Lordi-leivonnaisia.


Nautittuamme paikallisesta tarjonnasta siirryimme Tuijan kanssa Turkuun.
Hetkeä myöhemmin Tuija oli kadonnut, ja minä olin hänen hulvattoman
iso-/pikkusiskonsa Mervin kanssa Silja Linen viehättävässä risteilyaluksessa.

Laivassa joimme pistävän makuista viiniä ja saimme
käytännön esimerkin sanonnasta "va va voom".
Tunteja myöhemmin näimme cowboy-show'n
ja joimme siideriä muovisesta ämpäristä.

Useita tunteja myöhemmin piilouduimme laivan yökerhossa pöydän alle
huomatessamme, että kaikki muut matkustajat rakastivat
Bass Hunterin tekemää ruotsinkielistä laulua,
joka on ilmeisesti tällä hetkellä todella suosittu.
Me emme siitä niinkään pitäneet.

Kuunneltuamme kun lähes 300 erittäin juopunutta ihmistä lauloi
kyseisen laulun tahdissa, huomasimme, että kanssamatkustajillamme oli
lähes yhtä paljon persoonallisuutta kuin kolmella lyijykynällä.
Vetäydyimme siis hyttiimme juomaan halpaa skumppaa,
laulamaan ja tanssimaan, sekä ylianalysoimaan kaikkea.


Aamulla saavuimme jo ennen auringonnousua pitkästä aikaa sivistyksen pariin, Tukholmaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta post-London kun kumpikaan meistä on ollut aidossa kaupungissa.


Ihanan epäterveellisen aamupalan jälkeen kiersimme koko aamupäivän sisustusliikkeissä.
Syötyämme liikaa jäätelöä Stashissa - hyvä on, Minä söin liikaa jäätelöä - olisimme menneet elokuviin, mutta valitettavasti jouduimme luopumaan unelmastamme.

Tyydyimme siis istumaan auringossa kauniin vesistön äärellä katsoen ihmisiä.
Jostain syystä kaikki ympärillämme pyörineet ihmiset näyttivät portugalilaisilta.
Onneksi unohdin muut Mervin piirrettyä minulle matemaattisia kaavoja,
joita hän hyödynsi samanaikaisesti huumorissaan.
Se oli ihanaa.

Superlatiivisen päivän jälkeen jouduimme valitettavasti
palaamaan pinnallisen sivistyksen parista tylsään kotimaahamme.


Paluumatkallamme laivalla oli paljon villejä ruotsalaisia ja 70's Disco -teemailta.
Minä ja Mervi istuimme koko illan laivan lattialla ilman kenkiä ja puhuimme ongelmistamme.
Tulimme siihen tulokseen, että niitä löytyy.


Lauantaina, selviydyttyäni lyhyestä ulkomaanmatkasta, kokkasin Tuulian kanssa
herkullisen sushi-illallisen (Tuulia kokkasi ja minä luin sisustuslehtiä) ja join
herkullista banaaniesanssin makuista alkoholijuomaa.
Viimeinkin yhteiskuntamme päättäjät ovat ymmärtäneet,
että kansa rakastaa banaaniesanssia.