IRC-Galleria

On aivan pakko kirjoittaa jotain. tänään on koko päivän mielessäni jokin varoittanut, että tämä päivä ei tule menemään taaskaan ihan nappiin. onneksi olen vannonut olevani selvinpäin. yksi huoli vähemmän. Silti tiedän tänään tekeväni vielä jotakin erittäin typerää. ihan vain jotta pääsisin huomaamaan miten ihminen pystyy aina uudestaan yllättämään tyhmyydellään.
Päivän viimeiset tunnit. enää ei ole aikaa mihinkään suureen virheeseen. toiveajattelua. Murphyn lakia ei koskaan pidä aliarvioida. siitä puheenollen. sain taas todeta miten totta se onkaan, että oma jono kulkee aina hitaimmin. olin eilen kaupassa ostamassa batteryä. suurin virhe oli valita se lyhin ja ruhkattomimman näköinen jono, sillä sain todeta että edessäni oleva mukavan näköinen nainen olikin pistänyt miehensä hakemaan ostoskorillisen verran unohtuneita tavaroita. siinä sitä saikin taas katsoa viereisten jonojen virneistä että myötätuntoa ei täällä anneta.
Ei elämää kestä selvinpäin. taidan linnoittautua sängyn nurkkaan peittoon kääriytyneenä. heipä.

--

Olisihan se pitänyt arvata. niin mukavaa kun sitä olikin kotona niin annoin _taas_ suostutella itseni kuskiksi. ja ei, ei se vieläkään ollut hauskaa. kelikin oli vallan mainio itsemurhayritykselle. mitä tästä opimme? minä en ilmeisesti oppinut viimekerrastakaan, joten miten tämä tekisi poikkeuksen... pääsin sentään vihdoinkin takaisin kotiin. ilmeisesti vain odottaakseni seuraavaa soittoa...
Lainatakseni erästä kappaletta: 'elämä se vaan on kakkaa, joka ei koskaan lakkaa'. näillä näkymin öitä, niille jotka sen ansaitsevat. tyhmyydestä sakotetaan. ja jada jada...