IRC-Galleria

26.10. Taas uusi päivä. aamu alkaa kahden aikoihin. herätessäni huomaan haistelevani tupakalle ja vanhalle viinalle miedosti tuoksahtavaa tyynyä. ei suotta elämys.
Elämä hymyilee vahingoniloisesti kun käännän kylkeäni ja voihkaisen. 'ei äkkinäisiä liikkeitä muutamaan tuntiin', totean synkästi. tuntuu kuin ilkeä pieni kääpiö rummuttaisi ohimoitani pääni sisällä. taisi perkele paskoa suuhuni matkallaan ylös. 'ei minulle tapahdu tällaista', ajattelen tuijottaessani kaakeloitua seinää. inspiroiva alku tenttilomalle.
Illemmalla päässäni kehittyy ideoiden äiti ja hyppään bussiin matkatakseni paikkaan, missä opiskelijan ei tarvitse koskaan nähdä nälkää, vain lähteäkseni seuraavana päivänä takaisin tuopin ääreen.
Olen taas yhden päivän osalta puhunut liikaa. olen kyllästynyt puhumaan itsestäni. puhukaa te välillä minusta. mikä ajaa ihmisen tekemään tällaista? hullu tiesin olevani, mutta että tyhmäkin vielä... pitäkää hauskaa. niin minäkin

No niin. kaikkihan alkoi siitä kun minua potkittiin päähän pienenä. siitä johtuen, tai jostain muusta vähintäänkin yhtä epäilyttävästä syystä päädyin kirjoittamaan päiväkirjaa tänne, ah, niin ihanaan irc-galleriaan.
En ole mitään tällaista koskaan ennen harrastanut.
(ikävää että niin piti tapahtua juuri nyt).
Täällä minä siis opiskelijaboksissani oleilen ja syön viikonloppuna vanhemmiltani puhaltamia ruokia. ja minulla menee ihan hyvin. kiitos kysymästä.
Tänään päässäni taisi napsahtaa jokin, sillä pääsin kouluun luennolle jo kahdeksaksi ja ikäväkseni huomaan kirjoittavani päiväkirjaa; kaikkea sitä keksiikin välttääksen tenttiin lukemisen. (laitoin edelliseen lauseeseen puolipisteen ihan vain näyttääkseni fiksummalta kuin paperit kertovat.)
Tämä saa jo riittää tältä illalta. minusta voisi tulla hyvä kansanedustaja, sillä kirjoituksen määrään nähden kerroin hyvin vähän mitään ja silti tein itseni naurunalaiseksi. hei hei.