Mös kaverit. enää ei jaksa synkistellä, vaikka paska sää lähes pakottaakin pysyttemään nollan (‰) yläpuolella. mutta kuitenkin. tuli tässä viimeviikolla palattua takaisin teneriffan turistirysän kuumilta rannoilta tänne rakkaaseen kylmänkosteaan suomeen ja pieneen haisevaan kämppääni.
Reissu sinänsä oli hieno, ja auringonlaskut olivat jopa ilman sieniä upean monikirjavat. ilmaista viinaa juodessaan sitä harvoin tulee huomanneeksi, että jossain vaiheessa pääkin tulee täyttymään, eikä siitä mitään hirveän hyvää koskaan ennenkään ole aiheutunut. mutta jääköön ne salaisuuksiksi. ei niin että en luottaisi teihin, mutta en vain pidä teistä kaikista.
Kotiin päästyäni ymmärsin vasta että minunhan pitäisi olla muutaman tunnin päästä jo matkalla matikan välikokeeseen. matkalla kouluun muistin etten ollut yhtään lukenut koko aihetta. luentosalissa olin aivan pihalla unenpuutteen ja jonkin muun takia, eikä mistään tietenkään tullut yhtään mitään. pystyin vain kuvittelemaan assareiden nauravan tarkistaessaan säälittävää koettani; "kas, eipä tullut taaskaan pongoja jounille!" idiootin leima otsaan ja ulos.
Viikonloppuna kun vihdoin pääsin tuomaan tuliaisista notkuvaa kassia kavereilleni meän päivänä, onnistuin järkyttämään rakasta kaveriani tuomalla hänelle söpön pienen vaaleanpunaisen tärisevän kumihärvelin. enpä saanutkaan sitten hyvänyön toivotuksia. ja sain mennä nukkumaan kotisohvalle miettimään neronleimaustani. kyllä se tuntui niin paljon paremmalta idealta muutaman promillen kännissä...
nyt suu menee kiinni ja sormet lepäävät. ensi kerralla nähdään taas. möy!