IRC-Galleria

Tere tulemast Pärnuun minungi puolest. yrittäkääs nyt viihtyä, vaikka taas täällä tuhisen. mutta onhan siitä jo aikaa kun viimeksi olisin tullut tänne tilittämään. ei muuten suotta ärsyttävä oikeinkirjoitustoiminto (näin ihan btw.). näyttää tuo perkele ymmärtävän vain lontoota.
On taas ollut olevinaan niin saatanallinen kiire, ettei ole kouluunkaan ehtinyt. viimeviikko meni aivan täysin jäynätessä tyhmiä ja herkkäuskoisia yliopistolaisia. thohoo, voittajan on helppo nauraa. niin, todellakin, onnistuimme voittamaan kiltamme jäynäkilpailun täysin puun takaa. Kyllä sen eteen oltiinkin nähty vaivaa, tai siis, ainakin minä sain nähdä kun menin taas tyhmänä suostumaan työn orjaksi. mutta hauskaahan se oli silti.
Torstaina siis oli jäynäjouni, ei kun jäynäpäivä joka alkoi raikkaan aamun sarastaessa kahdeksan aikoihin. minä tietenkin tuttuun tyyliini heräsin vasta siihen aikaan haisevan tyynyni vierestä. ja saavuin paikalle miehekkäästi henkseleitäni paukutellen tunnin myöhässä. ensimmäisen mahdollisuuden saatuani lähdin tietenkin ostamaan matkaevästä paikallisesta ostosparatiisista. urheilujuomaksi sai kelvata kylän halvin keskiolut, jota nassutin tyytyväisenä pääkaupunkimme kaduilla aamutuimaan.
Sitten olikin vuorossa jäynäpäivän helsingin rastit, näihin kuuluivat mm. serenadin laulamista ohikulkeville naisille ja muuta laillista? hölmöilyä. jossain tässä välillä saimme kauhistuttavan tilityksen eräältä vanhalta rouvalta joka paheksui kovin kun joimme kaljaa arkena keskellä katua ennen puolta päivää. neuvosta viisastuneena suuntasimme suorinta tietä lähimpään alkoon ostamaan hassun makuista desinfiontiainetta. itse päädyin pitkällisen harkinnan jälkeen steriilin näköiseen pulloon, jossa luki 'kolme leijonaa'. "oivaa porkkanaa" totesin korkattuani tämän isojen poikien limpparin.
Illemmalla meidät päästettiin takaisin espoon otaniemen puolelle tekemään hölmöyksiä. meidän oli tarkoitus esittää saunatiloissa näytelmä ja kertoa minkälaisen jäynän onnistuimme tekemään. yllätyksekseni en oikein muista kunnolla miten pieni näytelmämme sujui, mutta onneksi minulla ei siinä ollutkaan kovin suurta roolia. tuomareiden hikoillessa voittajaa miettiessään, menin minä saunaan hikoilemaan tyttöjen kanssa. ja kuten jo kerroin, ryhmämme voitti jäynäkilpailun. jei!
Joku voisi kuvitella että hölmöilyni loppuisi jo tältä illalta, mutta voin iloisesti hörähtäen ilmoittaa sen jonkun olevan taas kerran väärässä! en minä sentään niin fiksu, tai edes onnekas ole että niin pääsisi käymään. tyytyväisenä itseeni lähdin tietenkin odottelemaan viimeistä bussia helsinkiin. siinä sitä odottelin yksin pysäkillä mahaani raapien, mutta arvaatte varmaankin että eihän sitä perkeleen bussia koskaan tullutkaan! hieman vittuuntuneena päätin lähteä katsomaan, jos isompien teiden varsilta vielä pääsisi bussilla keskustaan. länsiväylän varteen toikkaroituani huomasin suureksi harmikseni viimeisen bussin katoavan taivaanrantaan. olisihan se taas pitänyt arvata että näin siinä kävisi. totaalisesti elämääni kyllästyneenä jouduin lopulta kävelemään jalat ruvella takaisin kotiin n. 15 kilometrin matkan, sillä mittariauton kuskin karvaisiin käsiin en suostuisi laskemaan senttiäkään.
Ja olipa kerran prinssi jolla oli sen pituinen se, ja prinsessa joka oli läpeensä tyytyväinen. öitä.