Ei perkele, nyt tuli taas tehtyä jotakin erittäin fiksua... lähdin iltakävelylle selvittämään sekavaa päätäni jonka päätteeksi ajattelin käydä kaupassa. pari päivää sitä onkin jo selvitty pelkillä korpuilla. mutta niin. sitten kesken kävelyni satuin ohittamaan erään mainion panimoravintolan tutun mainostaulun. valitettavasti ravintolan oven karmien välistä. eikä aikaakaan kun onnistuin pudottamaan ruokarahani tiskin takana iloisesti hymyilevän nuoren naisen karvaisiin kouriin.
Poistuessani muistin etten minä oluen takia kävelylle lähtenytkään, joten niin minä sitten kiroillen palasin kotiin raapimaan mahaani ja järsimään vanhaa leipää.
Parempi tuuri ensi kerralla.