IRC-Galleria

Tere tulemast! nyt kun on hetken saanut levätä, niin pitäisi muka tilittää taas miten kurjaa on eikä kukaan rakasta. snif. noniin. jee. koko viimeviikosta jäi käteen vain epämääräinen ja sekava köntti.
Joskus puolessa välissä viikkoa sain ratikassa matkaseuraksi juoppohullun näköisen nuorehkon naisen. joka heti viereeni istuessaan (joka jo sinänsä harmitti, kun puoli vaunua oli tyhjänä) alkoi selittämään kummallisuuksia. yritin turvautua puhelimeen, mutta ei perkele, ei siitä ainakaan apua ollut. luuli minun soittavan jollekin tytölle, ja alkoi selittää että ei meidän jutusta tulisi mitään. olihan hän kuulemma selvänäkijä. tästä viisastuneena laitoin puhelimen pois ja aloin tutkia ratikan ikkunassa olevia tahroja. ihan vain etten rohkaisisi tätä otusta puhumaan. mutta turhaan pelkäsin. puhuminen ei näyttänyt tuottavan minkäänlaista tuskaa, vaikka yritin näyttää mahdollisimman tylsältä ja ikävältä yleisöltä. hän oli kuulemma heti huomannut sisään tullessaan silmistäni positiivisen elämänasenteeni ja iloisen mieleni. kiva. ja sanoi lukevansa minua kuin avointa kirjaa. sitten meediomaisia liikkeitä tehden hän selvitti minun asuvan joko kalliossa tai alppilassa. no älä perkele. minne muuallekaan sitä 3B:llä pääsee hakaniemestä. lopulta tämä elämänsankari jäi pois aivan kotini nurkilla, mutta itse jatkoin vielä muutaman pysäkinvälin ihan vain varmuuden vuoksi...
Ja pitikin nyt sitten vielä kokea se yksineläjän suurin kauhu seuraavana aamuna. olin virallisella täysistunnollani, kun sen päätteeksi huomasin paperin olevan totaalisesti loppu. kiroilin hetken seinille kunnes koin valaistumisen ja keksin hyödyllistä käyttöä postiluukustani lipsahtaneille Kristus Sanomille. ei aivan mukavinta, mutta saipa kerrankin aihetta kiittää herraa.
Tämä jatkuva miettiminen alkaa särkemään päätä, johtuu varmaan oluen puutteesta.
Ja pitikin sitten vielä sattua että olin viikonloppuna joko liian vittuuntunut tai kiireinen, että olisin ehtinyt edes olutta nauttia. niin. ei se minustakaan mukavaa ollut.
Sunnuntaina sitten 'pääsin' joulukadun avajaisiin heiluttelemaan kuumaa makkaraa tiskin taakse. siinäpä sitä vasta ilta kuluikin rattoisasti hyvässä seurassa.
Ainiin. ja nyt vielä siitä samasta uudenkarheasta kännykästäni meni mikki paskaksi. kiitos Ericsson. ruotsin lahja elektroniikkahuollolle. tämä sentään pitäisi mennä takuuhuoltoon, mutta pistää jo vähitellen miettimään, että millä purkalla näitä oikeen kootaan.
Mietin kovasti pitäisikö jaksaa huomenna taaskaan kouluun kun tulee taas valvottua näin myöhään. onhan tiistai kuitenkin ollut virallinen lepopäiväni.
Haluatte varmasti palavasti tietää että tässä ei ollut vielä kaikki, vaan että kaiken lisäksi nenänikin on perkeleen kipeä. hyvää yötä, jeesus myötä, isi antaa huomen vyötä. älkää tehkö mitään typerää, minä kun kuitenkin teen teidänkin puolesta.