IRC-Galleria

Hei taas. ehditte jo varmaan toivoa että tämä ei enää jatkuisi. ja paskat. Täällä sitä taas ollaan. viikonloppu on mennyt ja uusi viikko alkanut. erittäin sekava viikonloppu.
Ensimmäinen oikeasti selvän päivän auringonsäde pilkistää avoimesta ikkunasta suoraan silmääni. kusipää. saa pettyä jos toivoi tuottavansa päänsäryn.
Perjantai oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus. olin matkalla helsinkiin saunomaan, erääseen hyvinkin viihtyisään sörkän saunaan jossa kaikki spurgut pesivät. pasilassa kuitenkin päätimme kuskin selvänä pysymisen kannalta olevan paras jos menisimmekin vain takaisin vihtiin alkon notkuvien hyllyjen kautta. tästä ei tietenkään seurannut mitään hyvää, vaikka pysyttelimmekin melkein selvänä. (jos muistan oikein).
Seuraavana päivänä menin suostumaan kuskiksi. perusvirhe. ja hämmästyksekseni huomasin että tämähän on ihan perseestä. tästä ei sen enempää.
Maanantaina oli kaksi ihanaa tenttiä, jotka menivät ihan päin helvettiä. niinpä päätin olla juomatta. mutta olisihan sen pitänyt arvata olevan vain kuvittelua, sillä jostain syystä annoin ilmaisen viinan houkutella itseni sörnäisiin ja siinä sitä taas oltiin. erittäin tuottoisat 7 päivää. tähän kaikkeen hauskuuteen sitä onkin jo mennyt lähes kaikki kuukauden tulot ja laskut odottavat avaamattomina pöydän päällä.
Tässä kaikki. poistun paikalta luottaen maksua odottavien hyväntahtoisuuteen. olkaa ihmisiksi

26.10. Taas uusi päivä. aamu alkaa kahden aikoihin. herätessäni huomaan haistelevani tupakalle ja vanhalle viinalle miedosti tuoksahtavaa tyynyä. ei suotta elämys.
Elämä hymyilee vahingoniloisesti kun käännän kylkeäni ja voihkaisen. 'ei äkkinäisiä liikkeitä muutamaan tuntiin', totean synkästi. tuntuu kuin ilkeä pieni kääpiö rummuttaisi ohimoitani pääni sisällä. taisi perkele paskoa suuhuni matkallaan ylös. 'ei minulle tapahdu tällaista', ajattelen tuijottaessani kaakeloitua seinää. inspiroiva alku tenttilomalle.
Illemmalla päässäni kehittyy ideoiden äiti ja hyppään bussiin matkatakseni paikkaan, missä opiskelijan ei tarvitse koskaan nähdä nälkää, vain lähteäkseni seuraavana päivänä takaisin tuopin ääreen.
Olen taas yhden päivän osalta puhunut liikaa. olen kyllästynyt puhumaan itsestäni. puhukaa te välillä minusta. mikä ajaa ihmisen tekemään tällaista? hullu tiesin olevani, mutta että tyhmäkin vielä... pitäkää hauskaa. niin minäkin

No niin. kaikkihan alkoi siitä kun minua potkittiin päähän pienenä. siitä johtuen, tai jostain muusta vähintäänkin yhtä epäilyttävästä syystä päädyin kirjoittamaan päiväkirjaa tänne, ah, niin ihanaan irc-galleriaan.
En ole mitään tällaista koskaan ennen harrastanut.
(ikävää että niin piti tapahtua juuri nyt).
Täällä minä siis opiskelijaboksissani oleilen ja syön viikonloppuna vanhemmiltani puhaltamia ruokia. ja minulla menee ihan hyvin. kiitos kysymästä.
Tänään päässäni taisi napsahtaa jokin, sillä pääsin kouluun luennolle jo kahdeksaksi ja ikäväkseni huomaan kirjoittavani päiväkirjaa; kaikkea sitä keksiikin välttääksen tenttiin lukemisen. (laitoin edelliseen lauseeseen puolipisteen ihan vain näyttääkseni fiksummalta kuin paperit kertovat.)
Tämä saa jo riittää tältä illalta. minusta voisi tulla hyvä kansanedustaja, sillä kirjoituksen määrään nähden kerroin hyvin vähän mitään ja silti tein itseni naurunalaiseksi. hei hei.