Niin monta olen kohdannut matkallain
mut rakastanut sellaista yhtä vain
Ja aina kun vain häntä mä tarvitsen
mua odottaa tuo pieni ja lämpöinen.
Ei kevät ilman häntä voi tullakaan,
ei kesänkukat suostusi kukkimaan.
Sään ollessa niin kylmän ja tuulisen
on lähelläin tuo pieni ja lämpöinen
Mä miksi mitään pyytäisin maailmaltain
kun hänessä jo tarpeeksi paljon mä sain,
Missä hän vain on sinne aina kulkisin.
Mä aina häntä suojella tahtoisin vain.
ja pitää illat turvassa kainalossain.
Hän elämäni on niin sen täytyy ollakin.
Hän sydämeni vieläkin saa unelmiin.
niin villeihin ja tunnetta niin sykkiviin.
hän jätä mua ei aina tiedän kyllä sen
taas iltaisin kun tyynylle painan mä pään
niin vierelläni pienen ja lämpöisen nään.
Mun maailmani on aina pieni lämpöinen.