IRC-Galleria

Hauskaa uuttavuotta kaikille muille kännikaloille ja alkkiksille! Siviiliaamuja jäljellä 8 ;) *hik*

Nikke meni eilen illalla äkkiä huonoon kuntoon. Ville tuumasi iltasella että katsos kun toinen silmä verestää jännästi - tsekkasin ja huomasin että MOLEMMISSA silmissä oli todella laajat hematoomat. Soitin päivystävälle, joka tuumasi että katso aamuun ja käyttää sitten Alavieskassa..

Koira oli vaisu ja hiljainen, ruoka onneksi maistui. Ensin ajattelin että saanut tällin päähän tappelussa tmv, seuraillaan ja katellaan miten tilanne etenee. Alkoi kuitenkin huolestuttaa koiran tila yhä enemmän ja hätyytin päivystävää ell uudestaan, että miten on, pärjätäänkö aamuun asti. Eläinlääkäri antoi kotihoito-ohjeita ja käski seurata koiran tilaa. Puolen tunnin päästä tohtori kuitenkin soitteli itse meille päin, kyseli koiran tilasta ja todettiiin sitten yhdessä että parempi lähteä käyttämään koiraa ell luona.

Ajeltiin Sieviin yhdeksän jälkeen illalla. Sievissä otettiin pissanäyte (on muuten helpommin sanottu kuin tehty..) jossa veri, tulehdusarvot ja proteiinit olivat koholla. Koiralla kuumetta 39 astetta ja silmät verestivät koko ajan pahemmin. Ell pisti K-vitamiinia ison annoksen ja ajeltiin kotiin ihmeissään että mikä koirulia vaivaa.

Aamulla Helmisten klinikalle jossa Katri tutki koiran. Diagnoosi rotanmyrkkymyrkytys, K-vitamiini kuuri kahdeksi viikoksi. Nikke on nyt nukkunut koko päivän ja on vaisu ja hiljainen. Kaksi päivää pelkkää hihnalenkittelyä, koska jos saa esim. leikkiessä isomman tällin, voi siitä verenvuotoalttiuden takia tulla sisäinen verenvuoto joka voi olla kohtalokas. Eipä noin apaattisesta ja uneliaasta kaverista kenellekään mitään iloa olisikaan, jos riehua yrittäisi..

Nyt ollaan kuitenkin voiton puolella pikkuhiljaa, uskaltaa jo heittää koiran hetkeksi yksinkin :) Tällaistahan tämä on, kun noita eläimiä tulee haalittua ;)

Eilen käytiin ajamassa Pete. Ville oli ohjaksissa, minä vänkärinä ;) Hyvin meni, poika on oikein rauhallinen ajaa. Muisto ja Paula menivät edellä, osan matkaa Tiko niiden tiuhtina, ja Pete sitten piti perää. Enhän minäkään MILLÄÄN malttanut koko aikaa pysyä erossa ohjista, vaikka käsi mukavasti jomottelikin aiemmin päivällä. Mutta pitäähän sitä kuntouttaa ;D

Pete on kyllä ollut todella helppo käsitellä. Kengittäjä kävi perjantaina ja vuoli Peten kaviot (paljon niissä olikin ylimääräistä...) ja katsoi hampaat. Siistit hampaat oli, vaikka olin ihan varma että hammaspiikkejä löytyy, koska Pete mässyttää TODELLA PALJON syödessään heinää. Mutta yllättävää kyllä, ei.. Eli varmaan se on Peten tapa leikkiä ruoalla.

Petestä ei mitään erikoisempaa mainittava ole.. Poika on ollut vähällä liikunnalla, koska ei ole paikkaa missä ajaa. Laihtuuhan tuo silti silmissä :D

Minä sitten.. Noh, eilen olin Oulussa puukotettavana - vihdoin ja viimein leikkasivat tuon mun rähmäkäpälätahmatassun, eli vasemman ranteen. Eihän tuo ole vaivannutkaan kuin vuodesta -96, jolloin murtui :P Käsi on aika messevässä paketissa- kuin nyrkkeilyhanska. Tikkejä löytyy ihan kiitettävä määrä, kun ensin tähystivät, ja sitten tekivät yhden ison viillon, kun piti aukaista koko hemmetin käpälä.

Kipeä, kyllä. Turvoksissa, Kyllä. Parantuu inttiin lähtöä 8.1. ennen? Luoja tietää vaan ei kerro :P

Aika avuton on olo, kun kättä ei voi käyttää- sormetkaan eivät toimi. Te naiset, jotka saatte aamuisin ITSE rintsikat päälle ja housun vetoketjun, napin/napit kiinni ja vyön paikoilleen- olkaa onnellisia!! Paidan laittamisesta ei tarvitse haaveillakaan yksinään, kaverin kanssa hammasta purren ja kyyneleet silmissä.. Onneksi on Ville :)

Muttamutta, tämä lähtee nyt Käännänkylälle päivähoitoon kun V on mennyt töihin, ja mulla on niin vahvat kolmiolääkkeet päällä etteivät suositelleet olemaan yksin :D

Kyllä tämä tästä, jospa kätösestä vielä tulisi jonkinlainen tassu edes.

Tänään otin sitten kuitenkin itteeni niskasta kiinni ja kävin Peten ajamassa. Raskashan tuollainen kuralällypelto on, varsinkin hevoselle jolle niitä lihaksia vasta kasvatellaan. Tallille päin kyllä jaksoi kummasti kävellä, mutta kun käännyttiin jokirantaan päin, eli persus tallille, niin kyllä hepo hyytyi ;)
Ei sitten menty kuin ihan muutama kierros suuntaansa, (pelto kuitenkin n. 400m. pitkä per sivu) ja kun alkoi tuntua että hevonen toimii ja pysyy hanskassa niin lähdettiinkin sitten tallille. Välillä vaikea malttaa omaa mieltä, että malttaa lopetella ajoissa, silloin kun ruuna tuntuu kaikista parhaalta :)

Autokin meinasi hyökätä kimppuun, Peten mielestä ainakin.. Pari hyppyloikkaa otti kun puhdistamolle tuli kunnan pakettiauto ja oltiin pellolla siinä ihan tien varressa. Kun sitten auto lähti pois ja oltiin samassa kohdassa, Pete vain pysähtyi ja katsoi "pitääköhän tuota nyt sitten pelätä vai ei.." Mukava että on reaktiot kuitenkin noin kesyt ;)

Pete on taas saanut olla öllötellä laitumella ja kiusata Tikoa. Kyllähän tuo tuntuu virtaa keräävän, kun ei ole kelejä (kärryt uppoaa pellolle n. 15 cm syvyyteen..) eikä aikaa (aina pitäisi joku [Paula] hätyyttää kaveriksi) ajaa pojalla kuin se kerta viikkoon, niin kossilla on sitten aikaa keksiä kaikenlaisia "kotkotuksia". Tuo tieten ihan normaalia kuitenkin ;)

Eilen oli hieno, mutta pitkä päivä. Olin Paulalla kaverina kun oltiin antamassa hääkyytiä Muistolla! Ensin ajettiin aamusella Reijolle, josta haettiin kiesit ja juhlavaljaat. Sitten takaisin tallille, puunattiin hevonen kiiltäväksi ja koristeltiin kärryt ja lähdettiin ajelemaan kirkon pihalle. Siellä piti odotella jonkun aikaa, mutta Muisto kyllä selvästi tiesi että nyt ollaan töissä - hienosti malttoi seistä ja odotella. Hääpari oli tottakai TODELLA kaunis (älkää vaan kysykö että kenen häät kyseessä.. x) ja vielä kun Suomenhevonen kiesien edessä niin olihan se mahtava näky! ...olisipas vain joskus itselläkin sellainen hevonen jolla voi lähteä julkisille paikoille.

Tänään otettiin Jb:n kans oikein asiaksi harjoittaa Peteä näyttelyjä varten. (Tiedä sitten mistä löytyy sellainen näyttely jossa on luokka käveleville lihapullille, muttah..) Onneksi Pete on lopettanut sen riimunnarun päässä pyörimisen. Siis se teki alkuun sitä, että kun piti pysähtyä niin se alkoi pyöriä taluttajan ympärillä, ja pyöri ja pyöri ja pyöri.. :S Tuli sellainen olo niinkuin ois karusellissa ;P Mutta, asiaan. Nyt poika siis malttoi hetkittäin jo seistä paikoillaankin!

Ja lisäys eiliseen ajolenkkitarinaan: Valjaiden mahavyö meni 3. reikään!! Herranjumala. Kossi kuihtuu kohta pois x) Eka kerralla kun valjaita laiteltiin niin just ja just sai ensimmäiseen reikään mahavyön laitettua ja hepo näytti siltä että pyörtyy paikalleen kun ahdistaa ja puristaa :P Se on laihtunut, jipiiii!!

Tänään olikin pojalla raskas lenkki. Pellolta oli kaikki lumi sulanut pois, ja se oli muuttunut mystiseksi upottavaksi lällyksi koko sänkipelto. 3 kierrosta kierrettiin suuntaansa ja Pete sai tehdä tosissaan töitä että kärryt liikkui ja hevonen pysyi pinnalla ;)!

MUTTA!! Ensimmäinen lenkki yksin!! Minulla toki oli Paula henkisenä tukena, mutta Petellä ei hevoskaveria. Pete on tottunut kyllä olemaan yksin ja hienosti tuo pelitti. Ei yhtään hörhöillyt muiden perään tai tallille. Tyytyväinen oli kun sai olla yksin kaiken huomion keskipisteenä :P

On se... on se niin ihana ;) Taas yksi hevonen jota ei tieten ihan heti rahalla saa :D

Kyllä oli taas mahtava aamutalli :) Aamuhämärissä kun hiippailin tallin pihalle, oli piha ihan koskematon. Vanha hirsitalli nökötti pihassa ja yön aikana satanut lumi oli peittänyt puut ja kaikki eiliset jäljet tallin pihasta.. Tuntui ihan ku ois ollu tallitonttu joka katselee "omaa" pihapiiriään tyytyväisenä ;) "ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan.. kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta.." alkoi heti soida päässä :)

Pete oli hieno myös. Kun hepsu tuohon Jeannetelle ja Arille tuli, sitä ei oltu taluteltu pahemmin, vaan se oli tottunut omine aikoineen tepsuttelemaan laitumelle. Kun täällä sitä sitten taluteltiin, oli meno alussa sangen vauhdikasta. Yksi meni karsinaan, ja karsinan ovi laitettiin kiinni, metsästettiin hevonen, laitettiin riimu päähän (usein piti olla kaksi ihmistä laittamassa..) ja sitten Pete vei taluttajan laitsalle :P
Nykyään Pete antaa laittaa riimun todella nätisti, ja karsinan ovi on monesti auki koko aamutallin ajan- eipä se Pete sieltä mihinkään hötkyile. Sitten odotetaan että Paula ja Muisto ovat valmiita, ja hinataan Pete ulos karsinasta :D Tänäänkin kossi oikein löntystämällä löntysti pihalle, ja jäi sitten odottamaan vanhaa kaveriaan Pekua ulos.
Peku lähti eilen kotitallilleen Pattijoelle, ja Pete sitä illalla jonkinverran ikävöi. Aamullakin piti sitten tallinpihassa ihmetellä että mihin kaveri jäi, kun tuli Muisto mutta ei Pekua :)

Pete, Muisto ja Tiko pääsivätkin kaikki taas samalle laitsalle. Ottivat kunnon aamujumpat siinä heti irtipäästyään, Tiko olisi vielä jaksanut riekkua mutta Pete ja Muisto alkoivat melko pian keskittyä pyöröpaaliin :)

Ruuna on ajolenkin jälkeen käyttäynyt hienosti. Tallinpihassa oon talutetellut sitä joka päivä ja poika pysähtyy, peruuttaa ja lähtee käskystä liikkeelle. Jeah! Sehän toimii :) Kärryjenkin kanssa on siitä mukava peli että voi ottaa seinästä irti ja Pete malttaa odottaa että käskystä lähdetään.

Tänä aamuna kossi oli taas kuin mikäkin ikivanha ruunanretku ;) Laahustaen laitumelle ja siellä jäi kerjäämään rapsutuksia - ei todellakaan kiire minnekään- taluttaessa piti jo vähän käskeä kun toinen vain haaveili ja laahusti perässä :D Huumorilla on paljon puljattu, eikä tämän kanssa voikaan kaikkea niin tosissaan ottaa kun eräs on aivan täysi varsa!

Mutta on poika paljon muuttunut. Avokarsina oli ehdoton ratkaisu. Muilla tallin hevosilla siis verkot karsinoissa, mutta Pete saa kurkistella käytävälle ja kerjätä rapsutuksia. Aikaisemmalla tallilla kun halkaisi omenan tai kolautti talikolla seinään, niin Pete kerran jos toisenkin säikähti ja hyppäsi metrin ilmaan, mutta nyt saa olla hälinää ja vilskettä eikä poikaa haittaa- katselee vaan korvat hörössä että kuka siellä nyt mekastaa ;)