IRC-Galleria

Peten kävin ajamassa Päivin kanssa. Pojalla oli menohaluja ja annettiinkin sen sitten juosta muutaman kerran joelle päin n. 200m. Ensimmäisen kerran poika halusi itse juosta, ja kun pohja oli hyvä niin mikäs siinä. Nättiä pikkuravia päästeltiin, tosin heppa ois voinu mennä lujempaakin mutta hyvin vastasi kun ohjilla pidätti.
Kaksi kelkkaakin nähtiin :) Toinen meni viereistä peltoa pitkin ohi - Peten reaktio oli että kiinnosti enemmän kuin pelotti. Toinen meni jokea pitkin kun oltiin ihan pellon joenpuoli päässä, eli melko läheltä. Ensin Pete pysähtyi katsomaan (saakelin pahaäänisiä ovat nykyään kelkat :D) ja sitten pakitti. Käsissä pysyi koko ajan, ja pellolla on tilaa pakittaa niin paljon kuin mieli tekee ;) Tyytyväinen olen, oikeat reaktiot. Pelätä ja säikähtää saa, mutta käsissä ja ohjilla pitää pysyä!

Armeijaan sitten.. noh. Nyt on peruskausi ohi, ja alkaa koirapuolen hommat. Parin viikon päästä eka leiri edessä, siihen asti tutustellaan sissirinkkoihin ja trangian käyttöön. *huoh* Jotenkin sitä vaan odottaa että pääsis puljaamaan tessujen kans, tulossa kun on huumekoira koulutusta, maalimiehenä olemista, tokoa, agilityä, jne jne.

Norski voitti Alavieskan kissa mätsärin :D *tuuletusta*

Joo, eli pääsin niihin hommiin mihin halusinkin; eläinhuoltomieheksi. Toimenkuvaan kuuluu sairaiden koirien hoito (haavanhoidot, tikinpoistot, lääkitykset ym), koirien ruokkiminen ja lenkitys, sekä koiratarhan kiinteistönhoitohommat kun muut on leirillä. Palvelusaika 180 vrk, eli puoli vuotta :)

9 jätkää valittiin koiranohjaajiksi, ihan mukavia kosseja kaikki. Hyvin ollaan jo tutustuttu toisiin ja alkaa olla aika omat jutut jo kaikkien kanssa. Alunperin oli tarkoitus mullakin hakea koiranohjaajaksi, mutta sitten alkoi puolenvuoden palvelusaika ja kevyemmät hommat houkutella puoleensa ;) Ohjaajat saavat sissin koulutuksen ja pääasiassa hommat on tiedustelua. Rankkaa tulee siis pojilla olemaan takuulla, ja mullakin niiltä osin mitä oon leireillä mukana!

Rankka kaksviikkonen takana. Hengissä selvisin, ihme ja kumma, mutta ei kuitenkaan ihan 'vaurioitta'- nivunen revähti oikein makeasti kun kaaduin, ja senhän arvaa että esim. hiihtäminen ei sen takia oo ollut ihan herkkua viime aikoina. Inttiflunssa on päällä koko ajan. Ääni painuksissa, kurkku kipeä, nokka vuotaa, lihaksia kolottaa ja pientä lämpöäkin.. Hajottaahan se välillä ryynätä menemään puolikuntoisena, mutta minkäs teet.

Taas mennään, moik :)

*huoh* Kahden viikon gines edessä. Rankka kaks viikkkoa- kahdeksan kilometrin marssi täysvarustuksessa, eli painoa n. 30 kg selässä, tai jotain sinnepäin ainakin. Kahtena päivänä hiihdetään ampumaradalle (4km suuntaansa, nousua vaaran päälle koko matka) ja muuten vain on sitten tiedossa uimataitotestiä, suunnistuskilpailua ja muuta yhtä mukavaa. Toivotaan vain että fysiikka kestää ja en enää pahemmin hajota paikkoja. Perjantaina oli lihaskuntotesti joka meni kyllä ihan yllättävänkin hyvin!

Kotona kaikki on niinkuin ennenkin. Nikke on iso poika jo, urosleima alkaa tulla jo hyvin esille. Kissat on ja lihoo..

Pete sairasteli viikonloppuna. Ähkyä oireili, poikaa sitten kävelyteltiin, kävelyteltiin ja kävelyteltiin.. Edessä piimäkuuri pojalle. Yllättäen olki maistui paremmin kuin heinä, joten ruokitaan nyt sitten oljilla ja heinällä 50-50. Kuitua, kuitua ;)

On kyllä pieni ruunanretku muuttunut niin paljon. Tien varressa kävin sen kanssa kävelemässä lauantai-iltana ja sitten tulikin yllättäen auto vähän lujempaa ohi. No, Pete tuumasi että näitä on nähty, ei tässä mitään vaikka vauhtia oli ja lumi pölisi. MUTTA.. Joku oli tuonut tien varteen LIIKENNEMERKIN. Tröööt! Aivan kamalan kammottava varoituskolmio meinasi hyökätä pienen pojan kimppuun. No, poika pysyi käsissä että sinänsä kaikki hyvin, huvitti vaan kossin käytös :)

Kaksi viikkoa takana Kainuun Prikaatissa, ja ekoilla lomilla :) "Väsynyt mutta onnellinen" lienee kuvaa aika hyvin olotilaa tällä hetkellä :D Rankkaa on ollut, vaikka enimmäkseen ollaankin opeteltu ihan perusjuttuja, marssimista ym. Muut on jo hiihtäneet ja ammuskelleetkin mutta tämä on sairastanut lähes puolet ajasta :( Kamala köhäkuumetauti tarttu sieltä jostain ja loppupeleissä olikin sitten keuhkoputkentulehdus :/ Nyt onneksi jo antibiootit alkaneet purra ja henkikin kulkee, eikä ääni ole sellainen seksikäs viskin kähentämä bassotenori...

Heppa oli saanut hyvää hoitoa :) Oli oikein hyväntuulinen. Huomenna ajattelin irtojuoksuttaa pojan, saa purkaa vähän paineita ja jos kävis maanantaina ajamassa Villen kanssa sillä, kun vasta tiistaina alkaa palvelus :) Ja ens vkl taas lomille ;)

Tyttöjä on viestipataljoonassa 7, kaikki toisessa viestikomppaniassa tuvassa 16. Oikein passeli ja mukava porukka on kasassa, kaikkien kanssa tasapuolisesti tulee toimeen. Saas nähdä, josko sitä loppu p-kauden pysyis edes suunnilleen terveenä ja sais homman hoidettua kunnialla kotiin. Kuulemma helpottaa sitten kun on tämä paska tullut kahlattua läpi, ja pääsee jonnekkin 'erikois'joukkoihin- tiedä sitten ;D

Siviiliaamuja jäljellä tasan 1 :D Tosin, jos kaikki siviiliaamut on yhtä krapulaisia, herään mieluummin Kajaanissa Hoikankankaalla ;) Pitäähän sitä nyt juhlistaa viimeisiä vapaita hetkiä, ja mitenkäs muuten kuin Päivin kanssa Empussa :D Siitä ei hyvää seuraa, jepjep..

Pete on ollut oikein hyvällä tuulella. Ei luimi karsinassa enää ollenkaan ja antaa katsoa jalat ym. Tiedä sitten mikä ihme vaihe oli, kun ei antanut karsinassa tulla metriä lähemmäs.. Noh, tilanne on nyt muuttunut ja parempaan suuntaan :)
Käytävälläkin poika on nyt oppinut seisomaan- loimittelut ja kavioidenhoidot hoidetaan nykyään aina siinä, eikä Pete ole millänsäkään. Hieno homma, edistystä, vaikkakin sitten pienen pieninä askeleina :)
Taluttelu onnistuu nykyään todella hyvin. Kossi malttaa jo seistä paikallaan, ja pysähtyy pyynnöstä- ei tarvitse enää kiskoa hampaat irvessä riimunnarusta ja toivoa että Pete muistaa jossain vaiheessa pysähtyäkin :P

Jep, tämä lähtee nyt pakkailemaan kamppeita!

Hauskaa uuttavuotta kaikille muille kännikaloille ja alkkiksille! Siviiliaamuja jäljellä 8 ;) *hik*

Nikke meni eilen illalla äkkiä huonoon kuntoon. Ville tuumasi iltasella että katsos kun toinen silmä verestää jännästi - tsekkasin ja huomasin että MOLEMMISSA silmissä oli todella laajat hematoomat. Soitin päivystävälle, joka tuumasi että katso aamuun ja käyttää sitten Alavieskassa..

Koira oli vaisu ja hiljainen, ruoka onneksi maistui. Ensin ajattelin että saanut tällin päähän tappelussa tmv, seuraillaan ja katellaan miten tilanne etenee. Alkoi kuitenkin huolestuttaa koiran tila yhä enemmän ja hätyytin päivystävää ell uudestaan, että miten on, pärjätäänkö aamuun asti. Eläinlääkäri antoi kotihoito-ohjeita ja käski seurata koiran tilaa. Puolen tunnin päästä tohtori kuitenkin soitteli itse meille päin, kyseli koiran tilasta ja todettiiin sitten yhdessä että parempi lähteä käyttämään koiraa ell luona.

Ajeltiin Sieviin yhdeksän jälkeen illalla. Sievissä otettiin pissanäyte (on muuten helpommin sanottu kuin tehty..) jossa veri, tulehdusarvot ja proteiinit olivat koholla. Koiralla kuumetta 39 astetta ja silmät verestivät koko ajan pahemmin. Ell pisti K-vitamiinia ison annoksen ja ajeltiin kotiin ihmeissään että mikä koirulia vaivaa.

Aamulla Helmisten klinikalle jossa Katri tutki koiran. Diagnoosi rotanmyrkkymyrkytys, K-vitamiini kuuri kahdeksi viikoksi. Nikke on nyt nukkunut koko päivän ja on vaisu ja hiljainen. Kaksi päivää pelkkää hihnalenkittelyä, koska jos saa esim. leikkiessä isomman tällin, voi siitä verenvuotoalttiuden takia tulla sisäinen verenvuoto joka voi olla kohtalokas. Eipä noin apaattisesta ja uneliaasta kaverista kenellekään mitään iloa olisikaan, jos riehua yrittäisi..

Nyt ollaan kuitenkin voiton puolella pikkuhiljaa, uskaltaa jo heittää koiran hetkeksi yksinkin :) Tällaistahan tämä on, kun noita eläimiä tulee haalittua ;)

Eilen käytiin ajamassa Pete. Ville oli ohjaksissa, minä vänkärinä ;) Hyvin meni, poika on oikein rauhallinen ajaa. Muisto ja Paula menivät edellä, osan matkaa Tiko niiden tiuhtina, ja Pete sitten piti perää. Enhän minäkään MILLÄÄN malttanut koko aikaa pysyä erossa ohjista, vaikka käsi mukavasti jomottelikin aiemmin päivällä. Mutta pitäähän sitä kuntouttaa ;D

Pete on kyllä ollut todella helppo käsitellä. Kengittäjä kävi perjantaina ja vuoli Peten kaviot (paljon niissä olikin ylimääräistä...) ja katsoi hampaat. Siistit hampaat oli, vaikka olin ihan varma että hammaspiikkejä löytyy, koska Pete mässyttää TODELLA PALJON syödessään heinää. Mutta yllättävää kyllä, ei.. Eli varmaan se on Peten tapa leikkiä ruoalla.

Petestä ei mitään erikoisempaa mainittava ole.. Poika on ollut vähällä liikunnalla, koska ei ole paikkaa missä ajaa. Laihtuuhan tuo silti silmissä :D

Minä sitten.. Noh, eilen olin Oulussa puukotettavana - vihdoin ja viimein leikkasivat tuon mun rähmäkäpälätahmatassun, eli vasemman ranteen. Eihän tuo ole vaivannutkaan kuin vuodesta -96, jolloin murtui :P Käsi on aika messevässä paketissa- kuin nyrkkeilyhanska. Tikkejä löytyy ihan kiitettävä määrä, kun ensin tähystivät, ja sitten tekivät yhden ison viillon, kun piti aukaista koko hemmetin käpälä.

Kipeä, kyllä. Turvoksissa, Kyllä. Parantuu inttiin lähtöä 8.1. ennen? Luoja tietää vaan ei kerro :P

Aika avuton on olo, kun kättä ei voi käyttää- sormetkaan eivät toimi. Te naiset, jotka saatte aamuisin ITSE rintsikat päälle ja housun vetoketjun, napin/napit kiinni ja vyön paikoilleen- olkaa onnellisia!! Paidan laittamisesta ei tarvitse haaveillakaan yksinään, kaverin kanssa hammasta purren ja kyyneleet silmissä.. Onneksi on Ville :)

Muttamutta, tämä lähtee nyt Käännänkylälle päivähoitoon kun V on mennyt töihin, ja mulla on niin vahvat kolmiolääkkeet päällä etteivät suositelleet olemaan yksin :D

Kyllä tämä tästä, jospa kätösestä vielä tulisi jonkinlainen tassu edes.

Tänään otin sitten kuitenkin itteeni niskasta kiinni ja kävin Peten ajamassa. Raskashan tuollainen kuralällypelto on, varsinkin hevoselle jolle niitä lihaksia vasta kasvatellaan. Tallille päin kyllä jaksoi kummasti kävellä, mutta kun käännyttiin jokirantaan päin, eli persus tallille, niin kyllä hepo hyytyi ;)
Ei sitten menty kuin ihan muutama kierros suuntaansa, (pelto kuitenkin n. 400m. pitkä per sivu) ja kun alkoi tuntua että hevonen toimii ja pysyy hanskassa niin lähdettiinkin sitten tallille. Välillä vaikea malttaa omaa mieltä, että malttaa lopetella ajoissa, silloin kun ruuna tuntuu kaikista parhaalta :)

Autokin meinasi hyökätä kimppuun, Peten mielestä ainakin.. Pari hyppyloikkaa otti kun puhdistamolle tuli kunnan pakettiauto ja oltiin pellolla siinä ihan tien varressa. Kun sitten auto lähti pois ja oltiin samassa kohdassa, Pete vain pysähtyi ja katsoi "pitääköhän tuota nyt sitten pelätä vai ei.." Mukava että on reaktiot kuitenkin noin kesyt ;)