IRC-Galleria

-
heh, joskus on vaikea olla
huomaamatta, ihmisten
turhanpäiväisyyttä, tylsyyttä.
erityisesti mitä he puhuvat,
mistä he puhuvat, jauhaavat
innoissaan, eivät oikeasti osaa
leipoa. puhuvat koulusta, preleistä,
tehtävistä, innostuneena. haluavatko
jatkaa tätä aikuisuuteen asti,
kuules kerran tein prelin, ja meni
oikein hienosti,vastasin siihen
ensimmäiseen melkein oikein,
olin ylpeä.
oikeasti se mitä ihmiset sanovat
turhaksi, ei ole sitä, päivastoin.
pullat eivät valmistu ohjeista.
-
kun kaikki katoaa viimeiseen tunneliin,
hävittäen valon, ei pisaraa näe valumassa
pitkin karkea kallioista seinämää. piirrän ympyrän
tunnelin suuhun, odottaen merkitystä,
kaikua syvyyden päästä. tunnet suljettua
silmäsi, että hengität. luihistun, yhä uudestaan,
jalkojen ei tarvitse kannattaa. ei ole väliä.
kivet eivät pistele, kosteuden vain hengittää,
välittämättä siitä. pimeyden tunne saa
sinut epäröimään, et halua avata silmiä,
ja se on oikein. toin vaahteralehden mukaani,
sitä ei näy, riittää, että tietää ne kulmat.
sade yltyy. kuinka voi nauttia, sateen äänestä
enemmän kuin aurinkoisista aamuista.
kukaan ei välitä ketä tunnelissa on. kaikki
avaavat silmänsä, katsovat mielummin taskujaan.
kääriytyvät kertakäyttö sadetakkeihinsa,
ikean-sinisiin sateevarjoihinsa. luulevat
keltaisen piristävän sadetta, tuovan auringon.
eivät lue tekstejä toisten takeista, vaikka
tuijottavat maahan, eivät näe viivoja.
tunelissa ei tarvitse muita, ei ainakaa niitä,
ketkä puhuvat matikasta, syövät suunsa
tyhjiksi mäkissä, eivät lue tien jakaavia viivoja.
niitä, ketkä eivät nauti katovalojen värin
vaihtumista sumun kattamalla tiellä.
pimeys ei muistuta heistä.
-