Valotan tulevaisuuttani parhaani mukaan,
velttojen toiveiden
on yksityiskohtia myöten muututtava
miljoonien tummansinisten vesipisaroiden
järveksi.
Lehti lehdeltä tietämykseni puusta
ravistetaan alas
Niiden kerääminen punaisiin
kuluneisiin vesisankoihin.
Uudenlaista,
epävakaata.
Jaan
villasukkia,
mietteitä, pimeimmästäkin
kellarin nurkasta.
Viimein
löytänyt kulmakiven
tulevaisuudelle,
korvaamattoman.
Rajaton välittämisen,
rakkauden
tunne.
Ensi syksynä, olen varma
että
kerätyt lehdet leijailevat tietoisina
juuri siihen
järveen.