IRC-Galleria

Tahdon oikeesti olla sinun,
enkä vain leikisti rakastaa,
Kanssas oikeesti kokea kaiken,
mikä ollut on unelmaa,
Tahdon syliisi painaa pääni,
tahdon lämpöösi nukahtaa,
Olla kanssasi oikeesti onnellinen,
sua oikeesti rakastaa...

~Finlanders - Oikeesti~

Niinpä niin... Tätä synkkää ja sateista perjantaita iskuskellaan ja kuunnellaan kuinka sade ropisee ikkunaan... Sinä siellä jossain ja minä täällä koneella yksinäni... Katselen katuvalojen luomaa valoa ja pohdin näkyykö se sielläkin, vain toivonko vain sinun seisovan tuossa. Kuvittelen kuinka nojailet ja puhaltelet käsiisi. Pitkä kaulaliinasi hipaisee maata ja nostat katseesi. Näen kasvosi ja hymyilet... Ja kun taas räpäytän silmiäni on valokeila tyhjä ja vain lehdet sen juurella leijailevat. Laittaisin sinulle viestin, ellen tietäisi sinun olevan kiireinen juuri tänään. Muistan kuinka sanoin kaipaavani sinua, ja jo nyt tuntuu kuin kuolisin tähän ikävään. Olen kai sitten ihmisriippuvainen...

Kaikuvat sävelet yössä kitaran kielillä punoen yhteen... Niin ne laulaa radiossa. Ja minä jatkan ajatuksieni punomista sinun ympärillesi. Rakennan mieleeni paikan sinulle. Rakenna paikan sydämeeni sinulle. Sinne jatkoksi niiden joille olen tilaa elämääni tehnyt... Mutta tällä kertaa rakennan sinne jotain uutta, sillä vihdoinkin haluaisin tämän onnistuvan. Rakennan sinne paikan myös itselleni. Luon sinne paikan meille...

Viisaat ihmiset kutsuvat sitä kasvamiseksi... Aikuistumiseksi. Mutta kuinka voin olla aikuinen, kun en ymmärrä vieläkään puoliakaan tästä maailmasta. En ymmärrä edes puoliakaan itsestäni... Jospa sinä opettaisit minulle sen mitä minulta puuttuu... Tai sitten käännät selkäsi ja kävelet pois... ja minä katson perääsi ja huudan äänettömästi niin kovaa, että halkean. Kuinka voin olla aikuinen, kun ajatukseni ovat kuin lapsella? Maailmani kuin suuri kysymys, johon etsin vastausta...

Kertoisitko minulle?

*pimeään kahvikuppinsa kanssa katoaa*

~ mangobus ~