IRC-Galleria

... Ulkona sulaa lumi. Kaikkialla on kylmää ja koleaa...

Minä istun pikku veljeni koneella ja mietin taas! Olen pian 25v ja minun pitäisi olla aikuinen... Niin painosanalla PITÄISI olla aikuinen. Oloni on kuitenkin jotain ihan muuta...

Haikailen päivästä toiseen kuin teini rakkauteni perään , joka on saavuttamaton. Olen jo kaikkeni yrittänyt, mutta siltikään en voi luopua, unohtaa. Olen vaellellut asunnossani ympyrää ja pohtinut suuria ja pieniä asioita. Olen itkenyt ja nauranut. Ja siltikin tämä kasvaminen jatkuu. En kai koskaan kasva aikuiseksi, olen vain iso.

Ystäväni katsovat minua ja sanovat minun olevan sekaisin. No sen allekirjoitan itsekkin. He haluaisivat auttaa, mutta todellisuudessa kaikesta siitä säälistä tulee minulle vain pahamieli. Ymmärrän heitä, mutta kuitenkaan en jaksa ymmärtää heitä. Olen siis kai vain huono ihminen. Minua rakastetaan, mutta minä en rakasta juuri ketään oikeasti takaisin. Olen turta ja huudan kaipuutani kuutamoon. Ja tässä kaiken keskellä minun pitäisi olla aikuinen.

Hän vei minulta kaiken. Minä annoin hänen tehdä sen. Ja nyt kun katson taakseni en osaakkaan laskea irti ja unohtaa. Haluan hänet maailmaani. Haluan hänet takaisin, mutta kuitenkin olen toisen kanssa ja rakastan häntäkin... Voiko ihminen koskaan saada oikeasti sen mitä haluaa?

Näitä ajatuksia märehtimään jää....

~ mangonus ~