IRC-Galleria

Mangobus

Mangobus

Viiden tähden sekopää

Karusellin palasia ilmassaTorstai 15.01.2009 19:24

Piiri pieni pyörii ja sen vauhti kiihtyy. Iloisen värisissä kärryissä istuu jos jonkin näköistä porukkaa. Olen naulinnut katseeni yhteen heistä. Tuijitan kuin noiduttuna. Jokaista liikettä, jokaista hymyä jäljitän, jokaista hiustenhelautusta. Hän kääntyy ja katsoo suoraan minuun. Lasken katseeni nopeasti ja harkitusti. En halua jäädä kiinni tästä, en vielä. Nostan katseeni ja päässäni pyörii. Värejä, naurua, psykedeelisiä kuvioita piirtyy vauhdin kiihtyessä. Mieleni tekisi oksentaa, mutta yritän taas löytää sinut, jotta saisin kohdistettua katseeni edes johonkin.
Siellähän sinä olet. Ne sanoi etten löytäisi sinua. Seurailen hetken sivulta. Sinulta on hukkunut jotain, koska selvästi etsit. Astun askeleen sinua kohti ja mittailen katsellani välimatkaa. Sinä olet määränpääni, tämän matkan päätepysäkki. Pysähdyn ja hengitän raskaasti. Voin pahoin ja horjun, mutta jokainen askel on lähemmäksi sinua. Lähemmäs maalia.
Pysähdyn ja nostan katseeni. Joku sumea hahmo on vierelläsi. Hän koskettaa hiuksiasi. Hän katsoo sinua suoraan silmiin. Hän ottaa kiinni kädestäsi. Silmäni suurenevat äärimmilleen. Tuntuu kuin aika pysähtyisi. Sinä naurat ja katsot häntä takaisin suoraan silmiin. Minä olen kiveä. En voi liikkua, en voi kääntää katsettani. Painaudut hänen syleilyynsä ja vastaat suudelmaan. Minä oksennan.

Kieppuu, kaikki kieppuu... Ympäri ja ympäri... Eikö tämä lopu koskaan.

Nostan katseeni ylös. Silmissäni palaa viha. Kaikki on punaista ja sekavaa. Minun maalini, minun tavoitteeni, minun unelmani. Nousen ylös. Otan ne puuttuvat kuusi askelmaa vierellesi. Kaivan taskustani jotain ja hymyilen. Ette huomaa minua. Kumpikaan teistä ei huomaa minua. Tuijotan parinkymmenen sentin päästä sinua. Kosketan hiuksiasi hiljaa ja kuiskaan hiljaa...

-Miksi hän on täällä?

Ilmassa lentää karusellin palasia. Mustana nousee savu taivaalle. Joku huusi hetken, nyt on hiljaisuus. Minä avaan silmäni ja sinä olet sylissäni. Avaat silmäsi. Katseesi on uteuisen kauhistunut. Painan sinut rintaani vasten ja sanon kaiken olevan hyvin. Älä pelkää enää. Ei sinun koskaan tarvitse pelätä sylissäni. Katson silmiisi ja päässäni pimenee hitaasti mutta varmasti. Sinun silmäsi ovat kiinni ja olet kuin kauneinveistos. Niin täydellinen, niin virheetön. Liikun vaikka se tuntuukin turhalta. Jokainen pienikin hengenveto saa kehoni särkemään sellaisella voimalla, joka kaataisi vuoriakin. Olen aivan kiinni sinussa. Pimeys on melkein täydellinen. Nuhkaisen hiuksiasi, hymyilen ja annan pimeyden tulla. Puristan kättäsi omassani ja mietin kuinka kauan tätä halusinkaan. Kuinka kauan halusinkaan rakastaa sinua. Ja nyt olemme tässä viimeisen kerran...

* jossain mielensä herkimmissä sopukoissa vaeltaa*

~ Mangobus ~

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.