Taas niitä päiviä, kun haahuilen... Olen elossa, vaikkei se siltä tunnukkaan.
Kaipaan asioita ja kaipaan kaikkea sitä mitä minulla joskus oli. Turhapa niitä on haikailla, ei ne tule takaisin. Mutta en osaa kääntyä tällä liukuhihnalla, olla naama menosuuntaan sen sijaan, että tuijottaisin taaksepäin. Olla menossa jonnekkin, sen sijaan ett roikkuu menneessä ja... Niin en osaa viimeistellä tuota lausetta vieläkään. Vuosi on taas takana ja tuntuu kuin en olisi elänyt päivääkään siitä. En muista alkuvuotta ollenkaan ja tästä lopusta niin en sitäkään vähää...
Jos... Blaah! Niin turhaa ettei sitä siedä ajatella tänään. Eikä kyllä huomennakaan. Koskisi edes johonkin juuri nyt niin muistaisi olevansa tässä. Mutta juuri nyt ei edes koske mihinkään. On tyhjyys... Ja kuoreni sisällä tyhjiö, joka imee ympäriltään asioita sisäänsä kuin hengityskone. Ja sinne ne jää kaivelemaan mieltä, kuin väkisin työnnetty heliumpalloon happea.
Että silleen... Mutta kaippa se on mentävä tuonne kylmään sänkyyn nukkumaan. Joten palaillaan...
*yksin yötä tutkii ja miettii niin että oksettaa*
~Mangobus~