IRC-Galleria

Kerran
tunnin päätteeksi
ojensi kätensä
antoi origamin.

Valkoista paperia
taiteltu totuus
paperiksi puettu
tunne.

Tiessään
kapeat sormet
silmät.

---

Tuskasta se kasvaa,
muista kastella kyynelillä,
ripaus yksinäisyyttä,
nuoruuden epätoivoa,
lisää vielä epävarmuutta ja
itsesääliä.

---

Uhraan itseni,
niin sinäkin.

Olet jalo,
niin minäkin.

Mutta olenko minä parempi.
Olenko ?

Sinä teet sellasia
ja tuollaisia virheitä.
Niin teen,
niin sinäkin.
Ero on siinä,
että sinä et edes huomaa
tekeväsi virheitä.

---

Minä en tiedä
hänen toista nimeään
hänen käsialaansa
hänen talvitakkiaan
hänen leukakuoppaansa
hänen ystäviään
hänen äitiään
hänen...



Silti tiedän rakastavani häntä.

---

Mikset sinä itke ?
Etkö sinä sen vertaa välitä ?

Olen onnellinen.
Miksi siis itkisin.

Mummi on taivaassa nyt.

---

Minä en välitä politiikasta.
Minä en välitä uskonnosta.
Minä en välitä tavoitteista.
Minä en välitä kuuluisuudesta.
Enkä minä välitä edes sinusta.

Paitsi ehkä vähän.

---

Olen kuuro, olet korvani.
Unohdin villasukkani, sinä annat omasi.
En osaa kirjoittaa, sinä kirjoitat puolestani.
En huolehdi itsestäni, sinä huolehdit minusta.
Minulla ei ole eväitä, sinä annat omasi.

.

Sanon, että minulla on kylmä.
Haluat välttämättä antaa rumat käsineesi.
Yritän suututtaa sinut.
Naurat.
Loukkaan sinua.
Suutelet.
Sanon, että olen ihastunut toiseen.
Unohdat omat tunteesi.
Jätän sinut.
Odotat minua takaisin.
Tapailen toista.
Soittelet minulle.
Palaamme lopulta yhteen.
Sinä tiesit sen.

---

Hänen kapeat pitkä sormensa.
Hänen mielikuvituksensa.
Hänen mustavalkoinen raitapaitansa.
Hänen mielipiteensä.
Hänen tapansa olla epävarma.
Hänen lempikirjansa.
Hänen liikkeensä.
Hänen tapansa syödä.
Hänen lempikorttipelinsä.
Hänen ainut naururyppynsä.