Onpa kovin harmaa syys,
ja minä olen sees.
Järvet ovat peilejä, joiden ohi
pyöräilen.
Poljen,
eikä ole kylmä.
Kerrankin säästyy nihkeältä, kolealta, hikiseltä, inhottavalta, purevalta !
Vietän yksinäistä puolivuorokautista.
Pissaan ovi auki,
murustan pöydälle ja jätän voileipätarvikkeet
lojumaan.
Tänään google on täynnä taidetta
sattumankaupalla
amatöörejä,
joilla on eniten ajatuksia,
silloin kun ei ole vielä saavuttanut yhtään mitään.
Kuinka julkeaa julkisuutta !
Kertokaas miksi
miksi tosiaan nimekkäiden hatut
kilisevät, painavat,
illansuussa
pursuavat paperia kuin runsaudensarvet konsanaan,
ja me amatööri-rumilukset
tasapainoilemme puuterinaamoinemme,
tyhjine hattuinemme katuteatteriasennoissamme.
Olen törmännyt pyörällä
kiveen ja ihmiseen.
Olen naarmuttanut jalkani
ja rohduttanut huuleni.
Tomaatti kirvelee ja punajuuresta
pissa tulee punaiseksi.
Luulen eläväni hapankorpuilla ja vihaavani kaikkia muita
margariinilaatuja.
Amatöörit vain luulevat.
Nimet,
ne ovat ja loistavat.
Ketä kiinnostaa
tippaakaan
Halisten harmaa syksy
ilman kovia sanoja ja
suuria tapahtumia.
Varsinkaan tipattomana perjantai-iltana.