Sanoin nimeämätön---
Aamiaisen aikoihin se vihdoin alkoi.
Verkkaisia polkuja lasissa,
murjottava, synkistelevä,
kerta kaikkiaan alakuloinen taivas.
Tänään minä menen keräämään taivaan surut,
jotka tipahtelevat vaahteran lehdiltä
ja ylempää.
Sen surut ja särkyneet
maa ottaa hetkeksi syliin
jokaisen eikä koskaan
sano sanaakaan,
huokailee vaan.
Minä riisun vaatteet
ja taivas sysää sinisiä sirpaleita
syliin ja luottaa.
Tänä aamuna se ei piilottele
eikä häpeä.
On loputtomasti aikaa
olla hiljaa,
olla hiljaa olla hiljaa olla hiljaa.
---
Seabear - Cold Summer
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 19.12.
- Joulufiiliksissä tenttiinlukudementiassa 19.12.
- Tampere-Turku 12.04.
- Kasvislaatikkolauantai 12.03.
- Huonot harrastelijat eivät osaa ajaa pyö... 31.10.
- Aiheeton 07.07.
- - 03.03.
- Marie Kyrie 27.02.
- Yskä ja kuorsaus. 25.02.
- Kliseet on ällöttäviä, imeliä ja eniten... 24.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (4)
-
▼
2010 (9)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ heinäkuu 2010 (1)
- ▶ maaliskuu 2010 (1)
- ▶ helmikuu 2010 (5)
- ▶ tammikuu 2010 (1)
- ▶ 2009 (72)