Toivoisin voivani lukea
Veljeni Leijonamieltä niin että,
lämpöä riittäisi patterista varpaisiin ja
surullisissa kohdissa
suakin melkein itkettäis.
Kuuntelisin tän
yhden ja saman kappaleen
niin monta kertaa
kuin kirjakin kestäisi lukea.
Ihan vaan jotta olisi se
sama tunnelma, eikä tuntuisi siltä että
pääosissa koko ajan
vaihdettaisiin roolivaatteita.
Takakannen jälkeen en osais sanoa mitään.
En ihan olis
palannut Nangialasta
ja siitä tunnelmasta.
Oisin tosi lähellä sua ja katsoisin puiden latvoja
ja taivasta.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 19.12.
- Joulufiiliksissä tenttiinlukudementiassa 19.12.
- Tampere-Turku 12.04.
- Kasvislaatikkolauantai 12.03.
- Huonot harrastelijat eivät osaa ajaa pyö... 31.10.
- Aiheeton 07.07.
- - 03.03.
- Marie Kyrie 27.02.
- Yskä ja kuorsaus. 25.02.
- Kliseet on ällöttäviä, imeliä ja eniten... 24.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2011 (4)
- ▶ joulukuu 2011 (2)
- ▶ huhtikuu 2011 (1)
- ▶ maaliskuu 2011 (1)
- ▶ 2010 (9)
- ▶ 2009 (72)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »