Jumantsuka.
Tässä ihan litistyy ja rutistuu ja lätistyy.
Mutta silti myöskin ihastuu.
Jotkut on niin järkyttävän taiteilijoita. ja isoja ja julkkiksia ja sellasia jotka ei välitä vaan välittää vaan niin. Ja ne tekee niitten unelmat ja keksii uusia kun vanhat sitten kuihtuu. Ja niitten elämä on niin helvetin helvetin hippeilyä ja yhtä maailmanpyörää vaan. Ja sit oksennetaan hattaran ja jäätelön jälkeen penkin taakse.
Ja no oook myönnän oon myös ehk aika kateellinen joskus. Ja sit en osaakaan myöskään olla. Ne vaan luulee kaikki vaan luulee jos liikaa luulee ni sit on vaan luulija ja luulosairas ja ei oo oikeesti sitä mitä luulee niin.
Mut on ne hyviä. Luvattoman hyviä. Miksi niille on suotu järjetön rajaton taide-elämä ja suuret kyvyt ja lahjakkuutta yli äyräiden.
Toisten äidin ja isät ja kaikki on suuria taiteilijoita ja paskoja ja kaikkea ja dramaattista elämää. Ja toisilla on kalastajia. Ja nekin on suuria taiteilijoita ne kalastajat, ehkä suurimpia. Ja sitten mun isän tauluissa on röntgenkuvia ja pilviä ja maisemakuvia samassa. Ja sellasia mitä mä en ymmärrä. Tai ainakin oletusarvona en ymmärrä.
Karsee pissahätä ja tekee mieli leipää, mut on vaan jotain harmaanvärisiä sämpylöitä. Jäystä nyt sitten niitä niin.
Newton joo. Sillä oli hirveän rumat hiukset. Hehkulamppuja pään päällä niinkun Aku Ankassa.
Ahe ehe hee.
Joshua Radin ja pain pain pain.
Harmaaturkkinen orava. Miksi sillä on vieläkin harmaa turkki ? Eikö jo ollut kesä ?
Vessapakko. Litisee repeää lotinaatotinaa roinaa liikaa.