Maaliskuun neljännen jälkeen
Aurinko saa minut sekaisin,
tanssimaan kakkoskerroksen yhteiskeittiössä,
keittämään erivärisiä kananmunia,
elämään sulassa sovussa jopa tummien silmäpussienkin kanssa.
Aurinko pakottaa havahtumaan aina ennen yhdeksää,
se saa muistamaan unet ja läikyttää niitä kursailematta
yli tyynyliinojen ja jääkaapin hedelmälokeroon.
Aurinkoa niin naurattaa, kun minä elän akvarellimaailmassa alkuiltaan.
Tänään tiskiroiskeet eivat haittaa tipan vertaa,
on duureissa soivien surumielisten kappaleiden aika
ja jääkaapissa kurittomia kananmunapilviä.
Nyt kengät koipiin ja ryppyisin sormin ohi kaupan ja
tyhjän koirapuiston,
rantaa pitkin sillan yli ja minne sitten,
aurinko saa sekaisin.
Tämä on totta
yhden kerran tai useamminkin
jos et odota etkä jää.