IRC-Galleria

Minä rakastan
niitä kaikkia pikkuasioita,
sanoja,
kuvia,
muistoja,
värejä,
ruokia,
rakkeja,
katteja,
paikkoja.

Mutta toivoisin,
että olisit
useammin hymyä,
kuplia,
hetkiä,
iloja,
nauruja,
hersyvää,
hysteeristä
hauskuutta.

Että olisit
vähän useammin.

Toiset on salaa puoliksi
toiset kokonaan lumoissa.
Toiset tuntee joskus vähän
huonoa omaatuntoa.
Toiset hullaantuu ja kuolaa
uusinta ja uutuutta.

VINTAGE vintage vintage on nyt IN.

Voiko Vapaa Valinnasta
kolkyt vuotta sitten saadut
sukkahousut päällä olla.
Voiko mummon tilkkumyssy
vedettynä otsahiusten yli
esiintyä kaupungissa.

VINTAGE vintage vintage on nyt IN.

Permanentti päähän
pakko saada pitkät hiukset
oho pitää käydä laittaan
hiuspidennykset.

No mitä helvettiä ne sukkahousut olikin
Mouhijärven kyläkaupasta alennuskorista.
Eikä ne koskaan maksaneet
enempää kuin kuusi markkaa.
Tilkkumyssyn kohdalla
ei parane edes toivoa.

VINTAGE vintage vintage on IN.

Ja niin minäkin yritin olla mutta eihän tästä mitään tullut.
Olen tuulipuku,
luonteeltani lenkkari.
Enkä todellakaan mikään Niken kiiltotennari.

---

Mistä minua ei syytetä ?

Norjassa, Slovakiassa, Virossa !

---

Minä rutistan sinua nyt.
Siinä sinä itkeskelet
niin lohduttomasti että
minullekin alkaa
tulla surumieli.

Ei saa, nyt ei saa.
Minä olen turvapaikka
minussa on voimaa.
Ei saa, nyt ei saa.

Helisevän hiljaisuuden
jälkeen siirrän
sinun siirtolohkareitasi
soimaavia sorakasvoja
repun sivutaskuun
avaimien päälle.
Toiseen ei voi laittaa,
siinä on reikä.

Silloin kun et enää itke
koitan löytää
jotain vähän lohduttavaa
mitä tahansa
kääntöpuolelta.

Ei saa, nyt ei saa.
Minä olen turvapaikka
minussa on voimaa.
Ei saa, nyt ei saa.

Realistisesti ajatellen
olikohan tämä taas
ihan liian idealistista
suojelusenkeli-leikkiä
vai pohjimmiltaan
oman arvon kohotusta
itsekästä nostatusta.

---

Finne Fínsky Soomlane


Valheita olen veistellyt,
typeriä tarinoinut.
Velliä olen veivannut,
katiskaa korjaillut.

Halusin tai en,
nyt se on näin.
Koitan tässä anoa
vaivaista anteeksiantoa.
Kehotan myös sinua
karaisemaan toisinaan
oikeudentajua.

Minä olen jäärä ja
pahoilla mielin.
Murheissani mökötin
kunnes rankani suoristin.
Tulin nöyränä
niin kuin voi jäärä
tulla pahoilla mielin.

Näinpä minä toivon saavani
saavani jota suoraselkäisenä,
vakavana
tulen hakemaan.

Että vaihtoehdot on salmiakki-chili domino tai vadelma-milkshake domino.
Että huomenna pitää istua kuusi tuntia paikallaan tai että pitää kirjoittaa kuusi tuntia.
Voi peppu ja voi käsi voi vasen nimetön-parkoja.
Kun olin syönyt vadelma-milkshaken olin varma, että salmiakki-chili on parempaa.
Mutta sekin oli sairaan outoa.
Ennen käytin sanaa sika, nykyään sanon sairaan.
Vahvikkeena.
Se kuulostaa niin koolilta.
Kuka on voinut keksiä näin epäonnistuneita domino-makuja.
Vadelma-milkshake voisi ehkä sopiakin, mutta kaiken pilaa jo keksin väri.
Se on vaaleanpunainen ympäriltä ja sisältä.
Sairasta.
Minun sormeni oli eilen kipeä, kun kirjoitin.
Oli pakko pitää tosi hellästi kiinni kynästä.
Ei voinut painaa kun ihan vähän.
Mitenköhän se taitaa epäonnistua huomenna, kun kirjoitan ylinopeudella niin kauan, että olen saanut kaiken kirjoitettua tai että kädestä / ranteesta / vasemmasta nimettömästä loppuu veto kesken.
Minua ei jännitä vielä eikä illallakaan.
Vasta huomenna, kun saadaan värikkäät muovilautaset ja on nimenhuuto.

Hyi hyi
mikä vetelys
laiskuri
epänörtti
kunnianhimoton.
Hyi.

Minä syön pahvia.
Ei tee mieli leipää.
Minä olen lapsellinen.
Pahvi maistuu pahalta.
Mutta ei saa jättää ruokaa
ei saa jättää ruokaa
ei saa jättää ruokaa.

Minä syön niin paljon pahvia,
että lihon ja sydämen ympärillä verisuoni tukkeutuu.
Kun ei tee mieli leipää.
Minä en tunnista tunteitani.
Pahvi on pahaa ja liikaa pidäteltyjä tunteita.
Oudosti maustettua.

Täällä kaikki on pölyttynyt
ja menettänyt merkityksensä minulle.
Koska toisaalla minä unohdan
unohdan liian nopeasti.

Haalistuu, unohtuu, melkein häviää.

Joskus ne pilkahtelee vielä.
Kumpuaa ylös sydämen tallelokeroista
ja saa itkemään.


Rutista nyt lujaa, älä päästä irti.
Pidä silmiä kii mun kanssa.
Itketään yhdessä eri asioille.

Itke mun kanssa.

---

Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.
On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.

Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.

---

<3

Voisko vaan syödä koko laatikon vaniljajäätelöä.

She can be like all the other girls
Be just like all the other girls
Livin in an ordinary world
Just to fit in, in the ordinary world
Just to fit in like an ordinary girl---

Eleanor McEvoy ~ Sophie

<3

---

Tänä kesänä
on erilainen tunnelma kuin ennen.
Tänä kesänä
ei pelata lautapelejä pihalla.
Tänä kesänä
kaikki on omilla teillään.
Tänä kesänä
olen jo melkein aikuinen.
Tänä kesänä
tulee ikävä kotia.
Tänä kesänä
pitää olla ahkera.
Tänä kesänä
kaikki ympärillä on jo muuttunut.
Tänä kesänä
minäkin olen erilainen.

---

Aamiaiseksi näkkileipää ja teetä,
lounaaksi vihreitä, punaisia ja keltaisia,
iltapalaksi pastillivärejä.

Luulen että
on kyseenalaista nukkua pääkallojen keskellä
mielenterveyttä ajatellen.

Pöytälaatikoita on kolme,
ja ne on täynnä rojua ja salaisuuksia
välissä miljoona unelmaa.

Näkkileipä olis ihan hyvää, jos sais voita päälle.
Mutta kun ei saa.
Siksi heivaan näkkileivän ja teen monitoimikoneeseen.

Vihreä ja punainen on jäässä,
keltainen sulanut tahmeaksi läikäksi pöytäliinaan.

Vihaan pastellivärejä,
koska ne paljastaa nössöt.
Haha mutta mä olenkin vispattua pastellipuuroa kaikkien nähden viis päivää viikossa.

Joo mä kyseenalaistan kuolleet ja elävät ja koko yhteiskunnan.
Ja nukun koko elämäni samoissa lakanoissa,
samojen pölypunkkien kanssa,
samat painajaiset tyynyliinan sisässä.

Uskon, että on olemassa kolme.
Ja sitten heitän kaikki rojut ja roskat ja paskat salaisuudet ja vanhat lahjat pois.
Jätän vaan yhden unelman jäljelle,
eikä se toteudu siltikään.

Voi vitsit onnellinen olo
kiitos kiitos kiitos.

Rakastan maailmaa ja voin syödä näkkileipää ilman voita vaikka koko loppuelämäni.
Vaaleanpunainen on ihan ok.
Revin lakanoista rakennusmateriaalia linnunpesiin ja meen kiven taakse nukkumaan.

Lamppu poks paloi poks.
Joten mun huone on hämäräisen pimeähkö.
Eilisestä saakka jo.
Jääkaapissa on katkarapusalaattia, joka saattanee aiheuttaa ruokamyrkytyksen.
Ei ole yhtään leipää, mutta karkkia on.
Ulkona sataa.
Tänä kesänä meidän pihalle on jo haudattu orava ja harakka.
Vuodesta 2000 on pitkä aika.

Pitäis lukealukealukealukea pitäis oppia vitusti asioita ottaa kaikki kiinni monta vuotta juosta nopeesti eteenpäin yhtäkki ä.
Vihaan tuhkimoita vihaanvihaan fakin lasikenkiä yms. Tainno eennees vihaa muuten vaan ottaa päähän.
Likaset liian pitkän kynnet ja karsee ikävä tänään. kun miksi aina tajuaa asioiden arvon vasta kun ne on jomennyt pois.
Tuntuu niin tyhjältä joskus.
Ei sais sanoa niin rumasti olla niin ilkeä tulee heti paha olo kun on sanonut. Väärä äänensävy ihan vahingossa tottumuksesta, joka on ihan huono tottumus.
Tästä tulee taas epätyylillinen jeay.
Mulla on unelmat hukassa ja elämä epävarmaa, että millasta sen pitäis olla.
Ei mua vielä pelota tulevaisuus, kohta vasta se alkaa. Ja ajoittain jo.
Mä haluan pois ja mulle tulee hirveä ikävä kaikkia täällä.
Mä vaan haluun jo pois tapetoimaan ja maalaamaan ja tiskaamaan omia astioita.
Pitäiskö kirjottaa kysy-palstalle, että A.W vois heittää ironista vinkkiä.
Mahdollisesti.