IRC-Galleria

...- 2,4 kg viikos....

Tää dieetti puree.

Monesti mä oon asettanu toivon johonki henkilöö,ja todennu et vittu ei tää toimikkaa,ja joka kerta se viiltää samalla tavalla,se on vitun raskasta jatkaa taas,ku alkaa tottua pettymää,alkaa kyynistyä,tähä asti mä oon selvinny,toivo ei oo menny,se on sussa....

... hurrikaani iski. Kaikki sekaisin. Epäjärjestystä ympärillä.
On totta ettei koskaan aamulla tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Nyt odotan pelolla aamuja, ne voivat olla pahan päivän alku.

Väsyttää, on raskasta. Mikään ei jaksata. Tahdon kotiin. Haluan olla yksin. Haluan nukkua. Haluan olla heräämättä, kunnes olen varma, että alkava aamu tuo hyvän päivän tullessaan.

Mä en pysty tähän...

Multa kysyttiin joskus, vaaditaanko multa liikaa. Silloin vastasin, että ei. Nyt en tiedä. Jos multa ei vaadittaisi liikaa, tuntuisiko tää musta tältä?

Hetken se sattuu, sitten sitä ei tunne enää... Niin se kipu katoaa. Vai katoaako?

Välillä pitää sattua, että tietää elävänsä. Välillä elämän pitää potkia päähän ja muistuttaa olemassaolostaan. Mutta tarviiko sen osua aina muhun? Eikö ketään muita löytynyt, jotka tarvitsisivat muistutusta? Vai olenko mä listalla aina ensimmäinen?

Odotan kotiinpääsyä. Ehkä huominen on parempi. Ehkä.

... varaa kommentoida, mut ei uskalla ottaa kommenttia vastaan.

Fakta: Kaikki ei tykkää et niiden kuvat on näkyvillä.

Korkeelta putoo lujaa.

... Viime vuorokautena nukuin 4 tuntia 50 minuuttia. Kun vihdoin pääsin eilen nukkumaan puolenyön jälkeen sain nukuttua jopa 6 tuntia. Uni ei tahtonut tulla kun elimistö oli vaan väsynyt ja voi pahoin. Se ei vaan enää jaksanut rullata lepäämättä.
Toteamus: En ole enää nuori.

Ajoin noin 400 kilometriä eilen, olin töissä 8,5 tuntia ja siivosin matkan jälkiä kotona. Söin jopa ranskalaiset. Ei ihme et elimistö alkaa pettää. Joskus vuonna kinkku ja muusi toi viel onnistu. Ensin meet illal töihi kuuteen, pääset puol kuus aamulla ja jatkat toisessa paikassa töissä yhdeksään tai kymmeneen ja sit kotiin laittaan aamupalaa. Nyt ei enää.

Sit väsymyksestä johtuvat kiukuttelut kaikille.
Kiitos A et jaksoit tukea ja kuunnella.

Ja Rakkaalleni: Anteeksi :o(

Älä heitä vettä tulikuumalle kiukaalle, ainakaan liian lähel ettet polta sormias. Moon kiehuvan kuumaa kamaa ku oon loppuunpalanu.

Viikko on alkanut tosi hyvin.

Eräs nimeltä mainitsematon henkilö yrittää pissittää taas kuus-nolla. "Mä en vaan osaa ku oon vaan mies..." Ei se haittaa, ei sitä kukaan huomaa et mies oot. Sul ei oo siihen vaadittavii välineitä. Niinku selkärankaa!!! Ja on se kumma et huviajeluit ajellaa mut papereit ei voida samal toimitel mulle. Mä en enää jaksa sun pelleilyäs. "Soitan isälles." Anna palaa vaan, sil onki sulle asiaa!!!

Mut nyt on keskiviikko, huomenna torstai ja perjantaina lähden Kullan luo.

Nii et haist sää Sankari se kukka minkä se hevonen eilen veti aamupalaks. Tänään tulee sulle lahjoij. Lupasin sen jo maanantaina jos homma ei toimi. Ja sehän ei toimi ku susta on kysymys.

Kaikille niille joilla on joku:

Muistakaa, että parisuhde on kuin viherkasvi. Sitä pitää hoitaa ja ravinnoida ettei se lakastu ja kuole. Parisuhteessa ei ole minä ja sinä vaan me. Tämä on hyvä muistaa alusta lähtien. Pitää ottaa toisen tarpeet huomioon unohtamatta kuitenkaan itseään. Toiselle pitää kertoa oma paha olo eikä jäädä sitä keskenään selvittämään ja odottamaan et saat telepaattisen yhteyden toiseen. On harvoja pariskuntia, joissa toisen paha olo huomataan alusta lähtien sanomatta. Siihen kasvetaan yleensä.

Ja tärkeintä:
Älkää ikinä menkö nukkumaan vihaisina. Tämän opin eräältä ihanalta ihmiseltä jo nuorena ja se on auttanut monessa asiassa. Toivottavasti hänkin on noudattanut tätä omassa parisuhteessaan. Kiitos H :o)

Rakkaalleni:
Dublin saattaa sukata, mut tää maailma sukkais ilman sua. Tää kaupunki on parhaimmillaan kun sä olet täällä. Sä toit mulle sen minkä olin jo unohtanut. Olen onnellinen vain kanssasi. Sä olet ainoa, joka saa poistettua pilvet mun auringosta.
Mä Rakastan Sua <3<3<3

.. tuskaa tuottaa. Selkä kärventyi eilen. Mut oltiinpa ainakin pihalla ja kauan nautittiin kesästä.

Hetkittäin tuntuu siltä kuin et on mahdotonta enää mennä enempää pieleen mikään, mut sit tulee ain se positiivinen yllätys: Mä olin niin väärässä. Välillä kaikki on loistavasti, paremminkin voisi olla ja sit taas menneisyys muistuttaa olemassa olollaan. Kaikilla on sellainen. Tuntuu vaan et mun menneisyys vaan on kaikist huomioitavin. Mä en ole ollu mikään enkeli. Mut kannattaisi ehkä miettiä omaakin menneisyyttä ja tekoja, jotka olis voinu jättää tekemättä. Mä en moralisoi, ei mulla siihen ole varaa. Mut olis ehkä parempi et ei yrittäisi olla tekopyhiäkään. Se kruunu ei ole kiiltävä ja se polttaa.

Muilla on oikeutuksia toimia kuten toimivat, mun toiminta on tietenkin perustunut järjestelmällisyydelle ja suunnitelmallisuudelle.
Mä yritän ymmärtää, ehkä joskus liikaakin. Mä unohdun itse itseltäni. Mä syyllistän itseäni toisten pahoista oloista ja mietin mitä olen tehnyt väärin. Mua ei haluta ymmärtää. Tuntuu siltä. Mä en ole tasavertainen, mä olen alistettu.

... Rakas lähti taas aamulla. Tänään jo koska pian on lento Dubliniin... No parempi viettää edes vähän laatuaikaa yhdessä ku ei yhtään... Maailman ihanin mies <3<3<3 Tuntuu, että rakastaa niin paljon, että sydän pian räjähtää kun tila loppuu kesken... Jatkan ajatusta myöhemmin. Saatte siirappia niskaanne. Varokaa. mä olen pahastin tänään tunteellinen, rakastunut nainen.

Nyt seuraa osa: Ihanat naiset rannalla. --> Kirjuriin....

... onko lehdenmyyjist oikeesti niin pirun kauhee pula et pitää jo alkaa palkkaa ihmisiiki jotka ei osaa puhuu??? JA sit ne numerot: Niiden pitää olla tarkistettavis. Ei mul ole kiinnostusta eikä aikaa alkaa vastailee tuntemattomii numeroihi. Ja jos teil ei oo muuta elämää niin lopettakaa tääki. Mä ostan lehteni kaupasta tai tilaan netistä. Mä en tartte teitä!!!!
JA OPETTAKAA NE MYYJÄNNE PUHUMAAN!!!