IRC-Galleria

By Simon Crompton

- Fantasia rajattomasta lahjakkuudesta ja suuresta rakkaudesta
- Usko omaan erityisyyteen
- Muiden hyväksikäyttö
- Empatian puuttuminen
- Kateus

Siinä listan viisi tärkeintä kohtaa.

Kun on ollut suhteessa henkilön kanssa, jolla on tuollaisia piirteitä, on vaikea tottua keheenkään muuhun. On kuin eläisi eri tajuudella. Muut miehet eivät tunnu niin jännittäviltä tai todellisilta kuin hän. Hänessä on sitä jotakin. Hän katsoi minua eri tavalla kuin kukaan muu sitä ennen tai sen jälkeen. Tunteessa on mukana pelkoa ja imartelua. Sen jälkeen mikään ei voi enää tuntua yhtä turvalliselta tai jännittävältä.

Hän oli lumoava, romanttinen, älykäs, karismaattinen ja komea. En ollut koskaan aikaisemmin ihastunut kehenkään samalla tavalla. Olin kokonaan hänen vallassaan. Hän soitteli minulle jatkuvasti ja julisti rakkauttaan. Kävelimme samaan tahtiin ja sovimme yhteen kuin palapelin palaset. Seksi oli hengellinen kokemus. Yhtäkkiä tiesin, mistä Hollywoodissa puhuttiin. Tunsin, että uusi romanssini oli suoraan valkokankaalta, kuin todeksi muuttunut satu. Sitten kaikki muuttui päinvastaiseen suuntaan. Kesti kauan ennen kuin toivuin suhteesta.

Narsisti ei siedä, että sinulla on vahvoja tunnesiteitä kehenkään muuhun kuin häneen itseensä. Siksi sinun pitää olla erittäin joustava, että suhde häneen toimisi. Mitä kauemmin olette yhdessä, sitä enemmän sinulla on menetettävää suhteen loppuessa, sillä hän on onnistunut eristämään sinut ystävistäsi. Lisäksi hän on saanut sinut uskomaan sinulle syöttämäänsä pajunköyttä.

Uskon, että ihminen alkaa vähitellen sietää äärimmäistä käytöstä. Lähes jokainen nainen alkaisi huutaa ja kiljua miehelleen, jos tämä olisi uskoton. Mutta kun hänellä oli tyttöystäviä, hänen kanssaan oli mukavampi olla. Pysyttelin siis hiljaa, koska vaihteeksi oli mukavaa, että kaikki oli rauhallista.

... hän vaikutti syvällisemmältä ja uskoin tavanneeni todellisen aarteen.

Minä todella pidän hänestä ja hänen kanssaan on hyvä keskustella monimutkaisista asioista. Hän on kuin avaruus, liian suuri ja käsittämätön. Hän on kuin kaikki muut, mutta enemmän.

http://www.youtube.com/watch?v=WHW8PDWVjlU&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=Ps9fIOPmP7k&feature=related

Minttu82

... ymmärtää vapautensa hinta.

Tyttöjenilta lauantaina ja matkalla baarissa ymmärsi, että ensimmäistä kertaa mun ei tarvi pelätä, että joku syyllistää mua siitä, että olisin jutellut jonkun vastakkaista sukupuolta olevan kanssa tai et olisin halannut sellaista. Kukaan ei ala väittämään et VARMASTI olen pettänyt. VARMASTI olen jakanut.

ENSIMMÄISTÄ kertaa tunsin ettei näin ollut. Ei mulla ollut mitään tarvetta saada matkaani yhtään ketään sieltä, mutta uskalsin jopa hymyillä ja halata tuttujani.

ENSIMMÄISTÄ kertaa mua ei syyllistetty, vaan eräs oli jopa iloinen, että mulla oli ollut aidosti mukava, estoton ilta.

Mun kirous alkaa särkymään. Päivä päivältä se hälvenee.

Kiitos eräälle.

Sä olet antanut mulle paljon enemmän kuin ehkä pystyt kuvittelemaankaan :o)

... maailma ei oo oikeudenmukainen. Toisinaan ei ikinä.

Sanoit vaan sanoja, tarkoittamatta niillä oikeasti mitään. Sun ainoa tarkoitus oli loukata mua. Siinä sä onnistuit. Mä idiootti uskoin kaiken mitä sanoit, yhtään kyseenalaistamatta. Tiesin sun valehdelleen kaiken, kun teit sen mitä ihminen, joka oikeasti toista rakastaa, ei tekisi. IKINÄ.

Kun sä kätesi nostit, kyyneleet nousivat silmiini. Sä et sitä laskenut, vaikka pyysin. Se aamuinen tyhjyys sai mun ymmärtämään, että todellisuus satuttaa.

Seuraavana yönä heräsin huutooni, pelkäsin kaiken jatkuvan unessani. En ole vieläkään uskaltanut nukahtaa itsekseni.

Sä sanoit olevas pahoillas, pyysit anteeksi. Sanoja, pelkkiä sanoja. Tuskin niillä mitään oikeasti tarkoitit.

Leikit vaan, yhä edelleen. Lasket kuinka paljon mussa on vielä satutettavaa jäljellä.

En mä jaksa taistella enää. Sä voitit.

Mä pelkään läheisyyttä. Kavahdan kosketusta. En pysty luottamaan.

Mun suojamuuri on nyt valmis, korkea ja kestävä.

Sä kysyit joskus, mistä mä tien ettet sä ole samanlainen kusipää kuin se yks. Vastasin, et mä vaan tiedän ja todellisuudessa mietin et niinpä, mistä mä sen tiedän. Nyt mä sen tiedän. Sä et ollut samanlainen kusipää ja nyt mä tiedän kaikkien kohdalle mistä mä sen tiedän. Mä tiedän sen siitä et kukaan ei pääse enää mun lähelle. Jokainen on arvaamaton ja satuttaa varmasti. Mä en jaksa enää korjata itseäni. Mä en halua enää loukkauksia. Mä en halua et kukaan on enää ikinä mun lähellä niin mun ei tarvi enää ikinä pelätä.

Mä luotan vain itseeni. Mun ei tarvi luottaa muihin. Muiden ei tarvi rakentaa luottamussuhdetta muhun. Mä en edes halua yrittää luottaa muihin, eikä mun tarvi niin ei mun tarvi taas pettyä ja tulla petetyksi.

Mun suojamuurini on korkeampi ja kestävämpi kuin viimeksi. Mussa ei ole enää kohtaa, joka antaisi periksi.

Leikkikaluja saa kaupasta, mulla ei enää leikitä.

Mä tunnen vielä kipua ja pettymystä, mutta yritän sammuttaa niitä koko ajan. Ei ole uusien kyynelten arvoista muistaa omaa tyhmyyttään.

Sä satutit mua, nyt se on ohi.

Mä olin sulle aina toissijainen, enkä ikinä tärkein. Kohtelit mua kuin kuoriämpäriä, viskoit sinne tänne. Mä hymyilin ja olin onnellinen. Odotin vain, että sulla olis aikaa mulle ja uskottelin et se hetki vielä tulee. Odotin vain et huomaisit mut. Yritin kaikkeni et huomaisit mut.

Mikään ei koskaan ollut riittävää. Sä halusit aina enemmän. Mä annoin kaiken ja ylimääräistäkin. Ajattelin, et jos siten huomaisit mun.

Toivoin niin paljon erilaisia asioita. Kukkia, käyntiä elokuvissa, yhteistä matkaa, ihan mitä tahansa, millä olisit osoittanut todella välittäväsi minusta ja olisin saanut todella olla tyttöystäväsi.

Eipä sulla ollut ikinä aikaa. Mulle.

... sanoisin tämän?

Kuvittelin aina, että aina on olemassa tunne. Nyt ei ole tunnetta. On vaan olo. Täysi tyhjyys. Kun on kaikkensa antanut ja kaikki on otettu ja loput viety. Ei ole mitään. Ei toivoa huomisesta, ei muistoa eilisestä.
Pelko. Se teki tämän. Ensin toivo, että vihdoinkin se loppui ja juuri kun ehti hengähtää, helvetti alkoi uudestaan. Pelko, toivo ja toivottomuus. Siitä tuli tyhjyys. Rauhallisin tunne ikinä. Tieto, että ehkä joskus tulee tunne. Jos antaa sille mahdollisuuden.
Täysi väsymys, mutta autuaallinen levollisuus.

Mikään ei voisi rauhoittaa enempää kuin tieto, että lähdön jälkeen on lähdetty.

Älkää ihmetelkö, jos olen hiljaa hetken. Kokoan itseäni. Palanen palaselta. Hitaasti, mutta varmasti. Jos saan joskus valmista, tulen takaisin. Nyt vain pakolliset.

Näihin mustelmiin ja näihin tunnelmiin päätämme.

♫ I Lهvع ♥

╔♫═╗╔╗ ♥
╚╗╔╝║║♫═╦╦╦╔╗
╔╝╚╗♫╚╣║║║║╔╣
╚═♫╝╚═╩═╩♫╩═╝ ♥♥♥


Kopioi tämä omaan päiväkirjaasi jos rakastat jotakuta <3

... reissuun... Viikon pääst päksii.

... *REPS*

Hypi mun nenäl niin tuut ite tarviin plastikkakirurgii....

WTF, LOL....

... kankaalla kivusta. Sattuu niin pirusti.