joka vitun ilta on aina vaan vaikeampaa...
kun olet mennyt ja olen illalla yksin mietin missä se lämpö on minkä olen iltaisin tuntenut?
sitten muistan sinun olvan "poissa",mutta onneksi vain hetken...
kun tulet taas olet kaikkeni...
kun lähdet taas pois...minun on vaikeaa pidätellä kyyneleitäni...
miksi kaikki tämä?
onko tämä kaikki sen arvoista?
onko tällä jokin tarkoitus jumalan tahdosta?
...luulen tämäm olevan kuin jokin testi,joka testaa meidän välisen rakkauden...
miksi sitä pitää enään testata?
minä rakstan sinua ja se ei mielestäni ole testaamisen arvoista kun sen vain tietää...
testaaminen on "epävarmojen asioiden selvittelyä"...ja tässä ei mielestäni ole mitään epävarmaa...
vai onko?
kaikki asiat eivät aina mene juuri niin kuin haluiaisemme,eikä jumala ole se joka meitä ohjaa...meillä on omat ajatuksemme joilla ajattelemme ja joka mukaan yrtämme tehdä...
ja minä ajattel juuri tällä hetkellä sinua...meitä...tulevaisuutta...meidän tulevaisuuttamme...
