IRC-Galleria

joka ilta mietin kosketustasi...
joka vitun ilta on aina vaan vaikeampaa...
kun olet mennyt ja olen illalla yksin mietin missä se lämpö on minkä olen iltaisin tuntenut?
sitten muistan sinun olvan "poissa",mutta onneksi vain hetken...
kun tulet taas olet kaikkeni...
kun lähdet taas pois...minun on vaikeaa pidätellä kyyneleitäni...
miksi kaikki tämä?
onko tämä kaikki sen arvoista?
onko tällä jokin tarkoitus jumalan tahdosta?
...luulen tämäm olevan kuin jokin testi,joka testaa meidän välisen rakkauden...
miksi sitä pitää enään testata?
minä rakstan sinua ja se ei mielestäni ole testaamisen arvoista kun sen vain tietää...
testaaminen on "epävarmojen asioiden selvittelyä"...ja tässä ei mielestäni ole mitään epävarmaa...
vai onko?
kaikki asiat eivät aina mene juuri niin kuin haluiaisemme,eikä jumala ole se joka meitä ohjaa...meillä on omat ajatuksemme joilla ajattelemme ja joka mukaan yrtämme tehdä...
ja minä ajattel juuri tällä hetkellä sinua...meitä...tulevaisuutta...meidän tulevaisuuttamme...

Muistelin niitä vanhoja hyviä aikoja suunilleen puolivuotta sitten ja viime talvea erikoisesti...Silloin mullakin oli ystäviä ympärilläni. Ne oli niitä sitkeimpiä,jos jotakin sydämellä oli niin ei niistä tarvinut murehtia kun oli ystävät jotka aina sai ne jotenkin vaan mielestä pois!...Minne te kaikki hävisitte?
Oli ne ajat kun ei mikään meidän välimme tullut,mutta onko tämä jotakin "aikuistumista",että vain unohdetaan muut tai joku? Jos aikuistuminen on tällaista niin minä en halua tulla aikuiseksi tai jos olen jo tulossa niin minä olen tuon vaiheen ohittanut koska te olette kaikki vielä minun sydämessäni ja tulette pysymään vaikka se pahalta saattaa tuntuakkin minusta!

tuli tänää huomattua,että ystävät on niitä...niitä joita oikesti joskus tarvitsee...
mullakin oli...oli niitä ihania ihmisiä ympärilläni,mutta sitten ne vaan katosi! he vaan katosivat...pois...kaikki paska ja paha kaadettiin mun niskaan. se oli aivan kuin tulista vettä joka poltti. olen oppinut sen,että mun niskaani ei ainutkaan...ainutkaan ihminen enään polta! mä en varmana ole ainut ihminen jota on satutettu. aivan varmana on teitäkin,joko se on ollut minä tai joku muu...mutta enään niin ei käy...joko mä olen poissa joidenkin elämästä tai sitten kokonaan...
mä tiedän keen luottaa ja keneen ei ja ne joihin LUULIN luottavani olivatkin pettäjiä ja syvällisiä martyyreja. olen mä itsekkin aivan varmana ollut. mutta en näin...en näin...
ne joihin minun uskoni on turvautunut ovat ihmisiä jotka oikeasti ovat sen arvoisia:

jo joulukun ekä pv...ja asiat vaan kimpoilevat entistä enemmän seinistä seiniin päin =/
-on päivii jolloin liikaa murheit...onpäivii heikkoja ja surkeit...
on näit vastas ihan tarpeeks,tarpeeks,et saan sun olos vaikeeks.
-on päivii hienoja ja suurii...on päivii jolloin mahtus tuurii...on näit vastas viel tarpeeks,tarpeeks,et saa siit hyväst kaiken.
--radicaali--

on päiviä kun maailmalle on haistatettava vaan pitkä v***u!
on päiviä,että haluaa pois...
on päiviä jolloin mikään ei suju...ja kaikki sattuu...
joskus on päiviä milloin haluan olla vain kanssasi...
Mutta mulla,.on päivät aina samanlaisia. mulla voi olla kivaa jonakin hetkenä,mutta sisimpänä sisälläni se ei ole sellaista miltä se näyttää...mun elämässäni on aukkoja jotka haluaisin täyttää...on aukkoja jotka haluaisin poistaa kokonaan...
mun elämäni päivät ovat sitä samaa paskaa jotka saavat mut ajattelemaan sitä poistumista kokonaan!
mulla vain on asioita joita on mahdoton kertoa kenellekkään koska ne asiat vain näkee ja minä olen ainut joka ne voivat nähdä...
asioita ei kannattaisi piilotetella sisällä,muttakun ei tätä voi kertoa!eikä näitä kukaan voi nähdäkään...