IRC-Galleria

kerrot..väität ja sanot enemmän kuin mitä annat minun ymmärtää...sanot asioita,aivan kuin ne olisivat langan päässä josta en ikinä pääsisi tippumaan..kerrot ne sävyllä millä saat ne minut uskomaan.tiedät minun kumminkin olevan siinä kerän solmussa,missä sinä valehtelet minulle asiat...uskottelet sinun selvittäväsi sen.uskottelit niin kauan kunnes et itsekkään saanut sitä solmua auki minkä teit.missä luulit jo minun olevan..sidoit minut lopuksi kaulasta jotta tukehtuisin,sidoit sen valtimoihini joita sinä ohjailit...sidoit niin kauan kunnes en enään saanut happea.teit sen niin kuin saatana on jumalan sanaa uhonnut..teit koska itse humasit olevasi lopuksi siinä samassa solmussa missä minä kiduin...kiduin kunnes teit siitä lopun,koska itse en siihen en langennut...olit ihminen heikko,heikko sielu joka nyt vaeltaa yksin siinä mihin toivoit minun ajautuvan...

Rakkaus on solmu joka kietoo meitä yhteen.se kietoo tuskansa sisään,mutta antaa loppunsa kun on sen aika.se aika milloin paha tunkeutuu elämämme lankaan ja katkaisee sen...liittää sen helvettiin minne luulemme joutuvamme.usko on se mihin oikeasti luotamme,rakkaus on se mihin luulemme luottavamme,toivo on se joka meidät pitää hengissä eikä petä.koska toivo on se mitä itse haluamme ja sihen aina lopuksi pyrimme.

kuljemme risteyksiin jossa emme osaa suunnastamme päättää ja silloin annamme rohkeuden viedä ja taas voimme toivoa tiestä oikeasta.ne risteykset eivät anna oikeaa suuntaa,vaan vaihtoehdon tielle jota kuljemme.tälle tielle ei ole kompassia,vaan se ohjaa mitä sillä hetkellä tunnemme ja haluamme sisimmässämme..