En tahdo sinua enään nähdä,ettet näkisi kyyneleitäni poskillani jotka vuoksesi valuvat.
En kuulla ääntäsi,että taas sen kaiken tuskan muistaisin minkä sinä jätit.
En muistaa päiviä yhteisiä,onnellisia lauseita,päättymättömiä tulevaisuuden suunitelmia...
Tulevaisuuden jonka sinä tuhosit yhtä nopeasti kuin tulitkin elämääni varoittamatta.
Voin sinua silmiin katsoa ja hymyillä kauniisti,mutta se katse kätkee taaksensa vihaisen katkeruuden. Sinä opetit ja loit minulle sen...
Opetit minua vihaamaan ketä rakastin. Opin sen kanssasi olessani...