eilen tein pienimuotoisen päätöksen käydä tänään koululla ja kertomassa opolle että voisin käydä sen lukion neljässä vuodessa eli voisin ottaa nyt iisimmin tyyliin 4 kurssia per jakso.
tänään heräsin klo 12 ja mietin että onkohan myöhäistä lähteä. itse asiassa toivoin melkein herääväni kolmen jälkeen. hidastelin mutta loppujen lopuksi sain lähdettyä joskus vähän yli 13. koululla kävelin edes takas ja olin muutamaan otteeseen jo lähdössä mutta palasinkin aina kunnes päätin, että kai siellä vois käydä. ovella mietin vielä että menenkö, vaiko en. no menin sitten. kuten osasin arvella, opo alkoi kertomaan elämänkertaansa sekä angstaamaan että leikkimään marttyyriä. selitti kymmenisen minuuttia kuinka hän soitti minulle perjantaina ja kuinka en tullut vaikka "sovittiin", tämän hän kertoi kolmesti. jossain välissä kyllästyin ja sanoin "joo, no tulin nyt". tämä aiheutti lisää angstia opossa ja hän kysyi että kui se voi luottaa muhun. hetkinen. luottaa? ikään kuin olisin sille jotenkin velkaa jotakin. käsittääkseni emme ole ostamassa yhteistä asuntoa tai perustamassa yhteistä yritystä.
no kuitenkin, huomenna täytyy miittaa reksi. ja sitten opo. ja sitten täytyy vääntää rautalangasta, että haluan 4 kurssia jaksoon, en viittä, mikä oli opon mukaan pienin määrä mukamas mitä voi ottaa. ja paskat.
menin kotiin ja söin. aikaa oli sopivasti joten päätin lähteä salille, ennen kuin nyrkkeilijät valtaa sen klo 17. tein samoilla painoilla ko viime viikolla, tosin vähän muuttelin liikkeitä esim. ristitaljan tilalla pec-deck.
tämä on bodausviikko, sillä en ole vieläkään toipunut mcdonaldsin aiheuttamasta morkkiksesta ;). paraikaa syön kolmatta rahkapurkkia (päivän aikana), kohta paistelemaan valkuaisia ja kalkkunaa.
