On vaikea sanoa mikä tilanteeni on. En ole epätyytyväinen, mutta vain niin kauan kuin en mieti itseäni, arvoani, onnistumistani. Jos erehdyn niin tekemään, kuljen yöt unohduksen perässä. Niin kaukana, horisontin takana. Ei, en pääse pakoon itseäni.
Mitä haluan, voinko saavuttaa mitä haluan? Entä jos en saa mitä haluan? Perustavanlaatuisesti epämiellyttäviä kysymyksiä. Onko ratkaisu olla näitä ajattelematta, vai jollain tapaa tehdä rauha itseni kanssa? Uskon olevani peruuttamattomasti epätyytyväinen. Miten voin elää itseni kanssa? Vaikka saavuttaisin jotain, olen siltikin onneton, itseni pahin vihollinen ja tyhjäksitekijä. Ei ihme että itseni vihaa minua. Onko tyytymättömyyteni itseeni suurin hyveeni vai syntini?
En jaksa uskoa että on erityisen terveellistä loputtomiin paeta näitä tunteita, mutta en tiedä selviänkö niiden kohtaamisesta. Jos en tee niille mitään, jään lamautuneeksi. Pelkoihin ja katumukseen.
(ehkä joskus kirjoitan muutakin kuin masturbatorista angstia blogiini, mutta se joskus ei ole nyt)
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 27.07.
- Palasin 06.07.
- Kun voi toivoa mitä vain 18.06.
- Näin unta 25.04.
- A-stylen mieltymys sontaan, tai: köyhät ... 15.04.
- Unia 12.04.
- Kerta 26.12.
- Henkireikä 19.12.
- Pakoon vain 28.11.
- Tulevan sisässä 10.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (6)
-
▼
2013 (15)
- ▶ joulukuu 2013 (2)
- ▶ marraskuu 2013 (1)
- ▶ lokakuu 2013 (1)
- ▶ syyskuu 2013 (1)
- ▶ elokuu 2013 (1)
- ▶ heinäkuu 2013 (1)
- ▶ helmikuu 2013 (5)
- ▶ tammikuu 2013 (3)
- ▶ 2012 (103)
- ▶ 2011 (448)
- ▶ 2010 (704)
- ▶ 2009 (150)