Kävin keskustelua kieliopista jonkun juntin kanssa. Kyllä, erittäin rakentavaa. Juntti väitti että "what they are" on korrekti vaihtoehto kun puhutaan luokasta, ja että yksikkömuotoinen "what it is" on väärin. Juntti on tietysti väärässä, mutta tästä hyvästä sain kuulla että näytän "2000-luvun pedofiililta". Kiitos, en ollutkaan erityisen peloissani ulkonäköni puolesta. En haluaisikaan selvitä päivästäni ilman että mietin kuinka ruma olenkaan.
Kuvassa oikea "2000-luvun pedofiili", tai lasten (ja ihan vauvojenkin) raiskaamisesta tuomittu, puhumattakaan muista sen rikoksista, Lostprophetsin laulaja Ian Watkins. Toivoisinkin näyttäväni tuolta, tummat piirteet ovat kauniita. Tuollainen partaviiksiyhdistelmäkin olisi tosi jees - mutta ei nyt eksytä liian kauaksi rumuudestani.
Huvituin erityisesti siitä että vahvimmat puolustajani kommentoivat vain että rumuuteni ei liity tähän. Legendaarisen vahva itsetuntoni tulkitsi sen niin, että eihän se haittaa vaikka olenkin ruma.
Ehkä olisi hyvä päästää muutenkin irti siitä, että onko ruma vai kaunis vai mitä. Se ei kauheasti määrää ihmisen arvoa tai hyvyyttä, ja ihmisten lohduttaminen sillä että he eivät ole rumia ei välttämättä ole pitemmän päälle kannattavaa.